"Valvonta on valvottavan puolella" : Valvonnan merkitys vapautuvalle vangille

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia valvonnan merkitystä ehdonalaisesti vapautuneille vangeille. Valvonnalla tarkoitetaan vankilasta vapautuvan vangin koeaikaa. Valvontatyö kuuluu osana yhdyskuntaseuraamustoimistojen tekemään rikosseuraamustyöhön. Valvonnassa asiakkaan kanssa käydään keskusteluita hänen elämäntilanteeseensa liittyvistä asioista, autetaan tarvittaessa viranomaisasioinnissa, tuetaan asiakkaan omia voimavaroja ja motivoidaan rikoksettomaan elämään.

Opinnäytetyö on laadullinen. Tutkimusaineisto kerättiin käyttämällä teemahaastat-telun ja aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Teoreettisena viite-kehyksenä ovat rikosseuraamustyö ja sosiaalinen hyvinvointi.

Valvonnan merkitys vangin sosiaaliselle hyvinvoinnille on ilmeinen. Tutkimusaineistossa korostuu valvonnasta saadun palveluohjauksen merkitys. Sosiaalinen tuki koettiin hyödylliseksi silloinkin, kun ohjauksellista asiaa ei olisi ollutkaan.

Haastatteluiden perusteella valvonnalla ei suoranaista ole vaikutusta vangin rikoksen uusimisriskiin. Riskiin voidaan kuitenkin vaikuttaa välillisesti lisäämällä vangin sosiaalista hyvinvointia. Valvonnan kehittämisehdotuksina haastateltavat esittivät yksilöllisen tapaamisten määrän sekä valvojan ja valvottavan välisen toimivan ja luottamuksellisen suhteen merkityksen.

The objective of this study was to investigate what supervision means to conditionally released prisoners. Supervision is used during the probationary period. Supervision consists of conversations concerning criminal behaviour, intoxicant abuse, helping the parolee to cope with different authorities, supporting prisoners own resources and preventing recidivism.

The study was qualitative and the data was gathered by using theme interview. The data was analysed by using inductive content analysis. The theory basis con-sists of theories on criminal care and social well-being.

The results show that supervision enhanced parolees’ social well-being. Case management was also found useful in providing necessary information. Social support was considered useful even when there was no special need.

The study shows that supervision has no direct effect on recidivism. The study also shows, however, that increasing parolees’ social well-being can reduce recidivism. The results suggest that personal needs should be better taken into account as regards the amount of meetings. A functional and confidential relationship between the parolee and the supervisor was also considered important.