Multapenkki : Rakenne, vauriot ja säilyttäminen
Honkonen, Tiina (2011)
Honkonen, Tiina
Seinäjoen ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105107121
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105107121
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni aihe on multapenkki. Työssä on kerätty tietoa multapenkeistä ja siinä pohditaan koottuja tietoja ja kannattaako multapenkin säilyttäminen tai uudelleen tekeminen rakennuksessa.
Multapenkki on matalaan kivijalkaan liittyvä alapohjaratkaisu, jossa maa-ainekset toimivat lämmöneristeenä. Rakennuksen alimmat hirret on peitetty maa-aineksilla joko ulkoa - tai sisältäpäin. Sisäpuolella oleva erillinen hirsikehikko tai kivestä tehty seinämä pitää maa-ainekset paikoillaan. Uudemmassa tavassa rakentaa multapenkki hirsikehikon sisäpuolelle jäävä tyhjä tila on toiminut kellarina. Multapenkin rakennustavat ovat vaihdelleet alueittain ja on olemassa useita hieman erilaisia tapoja sen rakentamiseksi.
Multapenkkirakenteesta on mainintoja historiallisissa lähteissä jo 1500-luvulta lähtien. Se olikin yleinen rakenne 1930-luvulle saakka, jolloin niitä alettiin muuttaa rossipohjiksi. Nykyään multapenkkejä on jäljellä vähän.
Lattian alla olevan maan tulee viettää ulospäin, jotta se pysyi kuivana. Myös salaojituksesta täytyy huolehtia. Asumisesta ja maasta tulevan lämmön ansiosta lattiaa ei ole tarvinnut eristää. Rakenteessa täytyy olla hyvä ilmanvaihto. Kosteussukuja, jotka estävät vesihöyryn pääsemisen pois rakenteista, tulee välttää. Kunnostamisessa olennaisinta on saada aikaan kapilaarikatko, jotta maassa oleva vesi ei nouse kapilaarisesti puuosia lahottamaan. Kapilaarikatko tehdään esimerkiksi pestyllä sepelillä. Puuosia voidaan sivellä lahontorjuntaaineilla ja maa-ainekseen levittää booria. Nämä keinot estävät niitä lahoamasta.
Multapenkkirakenteessa puuosien kosteuspitoisuus nousee niiden kapilaaristen ominaisuuksien takia helposti yli 22% , jolloin ne ovat hyvä kasvualusta homeille ja lahottajille. Tästä johtuvan lahoamisen takia multapenkkirakenne määritellään nykyisin riskirakenteeksi. Se on myös terveysriski tämän ominaisuuden takia. Näiden asioiden lisäksi on muitakin asioita, kuten taloudelliset seikat, rakennuskulttuurihistorialliset arvot ja rakennuksen omistus, jotka vaikuttavat siihen kannattaako multapenkkiä säilyttää tai uudelleen rakentaa.
Multapenkki on matalaan kivijalkaan liittyvä alapohjaratkaisu, jossa maa-ainekset toimivat lämmöneristeenä. Rakennuksen alimmat hirret on peitetty maa-aineksilla joko ulkoa - tai sisältäpäin. Sisäpuolella oleva erillinen hirsikehikko tai kivestä tehty seinämä pitää maa-ainekset paikoillaan. Uudemmassa tavassa rakentaa multapenkki hirsikehikon sisäpuolelle jäävä tyhjä tila on toiminut kellarina. Multapenkin rakennustavat ovat vaihdelleet alueittain ja on olemassa useita hieman erilaisia tapoja sen rakentamiseksi.
Multapenkkirakenteesta on mainintoja historiallisissa lähteissä jo 1500-luvulta lähtien. Se olikin yleinen rakenne 1930-luvulle saakka, jolloin niitä alettiin muuttaa rossipohjiksi. Nykyään multapenkkejä on jäljellä vähän.
Lattian alla olevan maan tulee viettää ulospäin, jotta se pysyi kuivana. Myös salaojituksesta täytyy huolehtia. Asumisesta ja maasta tulevan lämmön ansiosta lattiaa ei ole tarvinnut eristää. Rakenteessa täytyy olla hyvä ilmanvaihto. Kosteussukuja, jotka estävät vesihöyryn pääsemisen pois rakenteista, tulee välttää. Kunnostamisessa olennaisinta on saada aikaan kapilaarikatko, jotta maassa oleva vesi ei nouse kapilaarisesti puuosia lahottamaan. Kapilaarikatko tehdään esimerkiksi pestyllä sepelillä. Puuosia voidaan sivellä lahontorjuntaaineilla ja maa-ainekseen levittää booria. Nämä keinot estävät niitä lahoamasta.
Multapenkkirakenteessa puuosien kosteuspitoisuus nousee niiden kapilaaristen ominaisuuksien takia helposti yli 22% , jolloin ne ovat hyvä kasvualusta homeille ja lahottajille. Tästä johtuvan lahoamisen takia multapenkkirakenne määritellään nykyisin riskirakenteeksi. Se on myös terveysriski tämän ominaisuuden takia. Näiden asioiden lisäksi on muitakin asioita, kuten taloudelliset seikat, rakennuskulttuurihistorialliset arvot ja rakennuksen omistus, jotka vaikuttavat siihen kannattaako multapenkkiä säilyttää tai uudelleen rakentaa.