Rapattujen uunien pinnoitukset : korjaus ja maalaus
Montanari, Sini (2011)
Montanari, Sini
Turun ammattikorkeakoulu
2011
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105127633
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105127633
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutustutaan rapattujen uunien rappaus- ja maalausmenetelmiin 1800-luvulta 1930-luvulle. Fyysinen työ toteutettiin Turun Luostarinmäen käsityöläismuseossa ja
siispä myös opinnäytteen tutkima aika rajautuu luontevasti Luostarin käsityöläismuseon kehityksen mukaan.
Tiedonhaku on kohdistunut suurelta osin dokumentaatioon. Tavoitteena on etsiä tietoa rapattujen tiiliuunien rappauksen ja maalipinnan analysoinnista ja restauroinnista. Työhön on
haettu myös tietoa uunien maaleista ja rappausmateriaaleista. Varsinaista analyysiä ei ole tähän opinnäytteeseen tehty, mutta työssä käsitellään analysoinnin problematiikkaa.
Uuninrappaus on helppo tapa saada näyttävää tasaista pintaa ja muotoa uuneihin. Laastin ominaisuuksia muuttamalla saadaan se myös sopimaan huoneen muuhun sisustukseen tai erottumaan siitä edukseen. 1800-luvulla rappauslaastit olivat enemmän sideainetta sisältäviä verrattuina nykyajan laasteihin. Työssä käsitellään laastin rakennetta, laastin valmistamista ja rappauksen restaurointia.
Rapattuja uuneja voitiin maalata monella tapaa. Työssä kerrotaan mm. kalkkimaalin ja liitumaalin eli kaseiinimaalin reseptit. Reseptien lisäksi kerrotaan vanhojen maalipintojen
korjaamisesta ja maalien ominaisuuksista.
Rapattua uunia restauroidessa tarvitsee ottaa huomioon monta asiaa. Työssä käydään läpi olosuhteet ulkomuseossa ja myös lyhyesti yleispätevät korjausohjeet. Tapauskohtaisena
esimerkkinä ovat Luostarinmäen Käsityöläismuseon vanha leivinuuni ja rapattu tiiliuuni, jotka restauroitiin pintapuolisesti kesällä 2010. Lopuksi käydään läpi opinnäytettä tehdessä ilmenneet ongelmat ja selvitetään mihin tulokseen päästiin ja ehdotetaan jatkotoimenpiteitä.
siispä myös opinnäytteen tutkima aika rajautuu luontevasti Luostarin käsityöläismuseon kehityksen mukaan.
Tiedonhaku on kohdistunut suurelta osin dokumentaatioon. Tavoitteena on etsiä tietoa rapattujen tiiliuunien rappauksen ja maalipinnan analysoinnista ja restauroinnista. Työhön on
haettu myös tietoa uunien maaleista ja rappausmateriaaleista. Varsinaista analyysiä ei ole tähän opinnäytteeseen tehty, mutta työssä käsitellään analysoinnin problematiikkaa.
Uuninrappaus on helppo tapa saada näyttävää tasaista pintaa ja muotoa uuneihin. Laastin ominaisuuksia muuttamalla saadaan se myös sopimaan huoneen muuhun sisustukseen tai erottumaan siitä edukseen. 1800-luvulla rappauslaastit olivat enemmän sideainetta sisältäviä verrattuina nykyajan laasteihin. Työssä käsitellään laastin rakennetta, laastin valmistamista ja rappauksen restaurointia.
Rapattuja uuneja voitiin maalata monella tapaa. Työssä kerrotaan mm. kalkkimaalin ja liitumaalin eli kaseiinimaalin reseptit. Reseptien lisäksi kerrotaan vanhojen maalipintojen
korjaamisesta ja maalien ominaisuuksista.
Rapattua uunia restauroidessa tarvitsee ottaa huomioon monta asiaa. Työssä käydään läpi olosuhteet ulkomuseossa ja myös lyhyesti yleispätevät korjausohjeet. Tapauskohtaisena
esimerkkinä ovat Luostarinmäen Käsityöläismuseon vanha leivinuuni ja rapattu tiiliuuni, jotka restauroitiin pintapuolisesti kesällä 2010. Lopuksi käydään läpi opinnäytettä tehdessä ilmenneet ongelmat ja selvitetään mihin tulokseen päästiin ja ehdotetaan jatkotoimenpiteitä.