Improvisointi kanttorin työssä : "...lupa olla välittämässä sitä virtaa, joka on olemassa."
Perko, Johannes (2011)
Perko, Johannes
Tampereen ammattikorkeakoulu
2011

Creative Commons Attribution-NonCommercial-ShareAlike 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105198616
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105198616
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa improvisoinnin käytettävyyttä ja käyttökokemuksia kanttorin työssä. Aluksi luodaan yleiskuva kanttorin viran historiaan ja improvisoinnin opetukseen keskeisissä kirkkomusiikkikouluissa. Improvisaation käsitettä avataan yksittäisten muusikoiden kokemuksilla. Muusikoita oli haastateltu RONDO-lehden artikkeleissa.
Kanttorien improvisointikäytäntöjä on tutkittu vähän. Siksi tämä tutkielma sisältää kyselyn, joka lähetettiin Turun arkkihiippakunnan alueella oleviin seurakuntiin. Kyselyssä selvitettiin improvisoinnin laajuutta ja käyttömuotoja eri käytännön tilanteissa. Lisäksi kartoitettiin niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat improvisoinnin käyttämiseen. Kyselyyn vastasi 23 noin 160:stä alueen kanttorista. Vastanneista kaikki improvisoivat jumalanpalveluksissa. Keskeisimmät improvisaation käyttötavat olivat itsenäiset improvisaatiot sekä liturgian intonaatiot. Seurakunnan vapaamuotoisemmissa tilaisuuksissa tärkein improvisoinnin käyttötapa oli vapaa säestys, joka tässä tutkielmassa sisällytetään improvisaatiokäsitteeseen. Kyselyyn vastanneista valtaosa suhtautui improvisointiin myönteisesti. Kynnys improvisoida ei myöskään ollut suurimmalle osalle liian korkea. Työyhteisön suhtautuminen sekä käytössä olevat soittimet olivat tyydyttävällä tasolla.
Vastauksista välittyy improvisoinnin yhteydet hetken ehdoilla toimimiseen, omaperäisyyden esille tulemiseen ja improvisoinnin käytännöllisyyteen. Valtaosa vastaajista korosti improvisoinnin opiskelun merkitystä. Tämän tutkielman tekijän kokemukset improvi-soinnista ovat samansuuntaiset näiden kokemusten kanssa. Improvisointi on oivallinen mahdollisuus reagoida juuri kyseisen hetken herätteisiin. Se on myös hedelmällinen tapa tuottaa käyttömusiikkia, esimerkiksi virsien alkusoittoja.
Kysely saattaa antaa kokonaisuutena liian positiivisen kuvan kanttorien improvisointikäytännöistä. Luultavasti juuri ne, jotka suhtautuvat kielteisesti improvisointiin tai joilla on liian kiire vastata kyselyyn, jäivät tämän kyselyn ulkopuolelle.
Kanttorien improvisointikäytäntöjä on tutkittu vähän. Siksi tämä tutkielma sisältää kyselyn, joka lähetettiin Turun arkkihiippakunnan alueella oleviin seurakuntiin. Kyselyssä selvitettiin improvisoinnin laajuutta ja käyttömuotoja eri käytännön tilanteissa. Lisäksi kartoitettiin niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat improvisoinnin käyttämiseen. Kyselyyn vastasi 23 noin 160:stä alueen kanttorista. Vastanneista kaikki improvisoivat jumalanpalveluksissa. Keskeisimmät improvisaation käyttötavat olivat itsenäiset improvisaatiot sekä liturgian intonaatiot. Seurakunnan vapaamuotoisemmissa tilaisuuksissa tärkein improvisoinnin käyttötapa oli vapaa säestys, joka tässä tutkielmassa sisällytetään improvisaatiokäsitteeseen. Kyselyyn vastanneista valtaosa suhtautui improvisointiin myönteisesti. Kynnys improvisoida ei myöskään ollut suurimmalle osalle liian korkea. Työyhteisön suhtautuminen sekä käytössä olevat soittimet olivat tyydyttävällä tasolla.
Vastauksista välittyy improvisoinnin yhteydet hetken ehdoilla toimimiseen, omaperäisyyden esille tulemiseen ja improvisoinnin käytännöllisyyteen. Valtaosa vastaajista korosti improvisoinnin opiskelun merkitystä. Tämän tutkielman tekijän kokemukset improvi-soinnista ovat samansuuntaiset näiden kokemusten kanssa. Improvisointi on oivallinen mahdollisuus reagoida juuri kyseisen hetken herätteisiin. Se on myös hedelmällinen tapa tuottaa käyttömusiikkia, esimerkiksi virsien alkusoittoja.
Kysely saattaa antaa kokonaisuutena liian positiivisen kuvan kanttorien improvisointikäytännöistä. Luultavasti juuri ne, jotka suhtautuvat kielteisesti improvisointiin tai joilla on liian kiire vastata kyselyyn, jäivät tämän kyselyn ulkopuolelle.