Kirjeitä Nangijalaan : 14 valokuvan sarja

Abstract

Nangijala on paikka, johon ihmiset ja eläimet siirtyvät kuoleman jälkeen. Siellä on kaikki hyvin, sairaudet ovat poissa ja toiveet käyvät toteen. Äitini meni sinne, kun olin yhdentoista.

Opinnäytetyöni käsittelee kuolemaa ja muistia valokuvan keinoin. Kävin äitini kanssa kirjeenvaihtoa sairaalan ja kodin välillä vuoden ajan ennen hänen kuolemaansa. Yhtään kirjettä ei ole kuitenkaan säilynyt niiltä ajoilta. Lopulta on mahdotonta sanoa, mitä oikeasti tapahtui, ja kuinka paljon muistoista on rakentunut lapsen mielikuvituksen varaan.

Nangijala is a place where people and animals go to after dying. Everything is fine, there are no sicknesses and all the wishes come true. My mother went there when I was eleven.

My thesis deals with death and memory by means of a photograph. I corresponded with my mother between the hospital and home for a year before she died. There are no letters remaining from that period. In the end it is impossible to say what really happened and how big a part of those memories are only a child’s imagination.