Minä mediatanssija? : erikoiskoulutusluokkalaisten tanssi-ihanteet ja minäkuva tanssitaiteen perusopetuksessa

Abstract

Tämä kirjallinen tutkielma on osa Turun ammattikorkeakoulun tanssinopettajan (AMK) tutkintoon sisältyvää opinnäytetyökokonaisuutta. Taiteellinen osa opinnäytetyöstä on koreografia Lähelle lausuttua. Kirjallinen osa on tutkielma tanssia erikoiskoulutusluokalla harrastavien nuorten ihanteista, minäkuvasta ja mediakäyttäytymisestä. Aineistona käytetään teoreettista tietoa mediapsykologiasta, 35 tanssinoppilaan kyselylomakevastaukset sekä kolmen tanssinopettajaopiskelijan sähköpostikysely ja yhden tanssinopiskelijan haastattelu. Mediapsykologian teoriaa hyödynnetään tutkielman kyselyiden ja haastattelujen analysoinnissa. Tutkielmassa on määritelty ihanteellinen tanssija käyttäen apuna tanssitaiteen perusopetuksen tavoitteita. Tutkielmassa selvitetään nuorten tanssinharrastajien käsitystä ihanteellisesta tanssijasta ja pohditaan nuorten minäkuvan suhdetta heidän ihanteisiinsa. Tutkielman mukaan nuoret tanssinharrastajat liittävät ihanteellisen tanssijan määrittelyyn tunneperäisiä ja itsetuntoon liittyviä käsityksiä. Ihanteellisen tanssijan määrittelyssä on havaittavissa eroavaisuutta nuorten tanssinharrastajien ja ammattiopiskelijoiden välillä. Fyysinen minäkuva on tutkielman mukaan suurimmalla osalla kyselyyn vastanneista nuorista tanssinharrastajista hyvä, mutta joitakin itsetunto-ongelmia on mm. oppilailla, jotka ovat valinneet itsensä omaksi ihanteekseen. Tutkielmassa tarkastellaan nuorten tanssinharrastajien ihannevalintoja ja syitä ihannointiin. Suurimpia ihanteita ovat oma tanssinopettaja ja oman tanssikoulun toiset oppilaat. Näiden lisäksi mediaesitysten tanssiryhmiä ja tanssialan julkisuuden henkilöitä ihaillaan ja käytetään motivaation lähteinä tekniikkaharjoittelussa. Suurinta medianäkyvyyttä tutkielman käsittelemistä tanssilajeista saavat nuorten keskuudessa muoti-ilmiöksi muodostuneet katutanssilajit. Nuorten tanssinharrastajien mediakäyttäytyminen on tutkielman mukaan suhteellisen kriittistä. Nuorten käyttämä aika mediasta löytyvän tanssitiedon tarkasteluun on kuitenkin rajoittunutta. Tutkielman tulosten mukaan mediakasvatuksen lisääminen tanssikouluihin tukisi nuorten tanssinharrastajien identiteetin ja minäkuvan kehitystä.

This study is written as partial fulfillment of the Dance Teacher Degree / Bachelor of Dance, at the Turku University of Applied Sciences. The artistic choreographic part of the degree is a performance work for three dancers “Lähellä lausuttua” (Closely spoken). The written part is a discourse of young dancers’ ideals, self images and media behavior. Data for the written part consists of the theory of mediapsychology (Mustonen 2000) and 35 young dancers’ answers to a questionnaire. Also three dance teacher students’ e-mail questionnaires and one dance student’s interview was included in this research. The theory of mediapsychology has been used for the interpretation of the data. The definition of an ideal dancer was made by using information found in the “Basic Education in the Arts” (Finnish National Board of Education 2010). The young dancers’ idea of an ideal dancer is clarified in this discourse. The relationship between the young dancers’ self images and ideals are also questioned. According to the discourse the young dancers are associating emotions that reflect their self esteem to their idea of an ideal dancer. However there is a difference between the young dancers and the older dance/dance teacher students regarding how the ideal dancer is being defined. The physical self image of the young dancers in general is good according to the discourse but some self esteem issues appear among students who see themselves as their own idol. The young dancers’ choices of ideals and reasons behind the idolizing are investigated in this thesis. The most significant ideals and idols according to the questionnaire are the young dancers’ own dance teacher and their peers in their dance schools. Further dance crews and public figures are admired. The young dancers are motivated by their ideals and idols. Street dancing is receiving the most media attention according to the discourse. The media behaviour of the young dancers is quite critical but surprisingly concise. The questionnaire answered by the young dancers revealed that they had limited amount of time concerning the searching and studying of dance.