"Olen semmoinen iloinen ja pirteä" : Sijoitetun 17-vuotiaan ADHD-nuoren minäkäsitys ja itsetunto

Abstract

Olen semmoinen iloinen ja pirteä”. 17 vuotiaan sijoitetun ADHD- nuoren minäkäsitys ja itsetunto.

Opinnäytetyön tavoitteena oli saada selville miten ADHD on vaikuttanut nuoren minäkäsitykseen ja itsetuntoon. Tutkimuksen perustana oli C.R. Rogersin fenomenologinen minäteoria ja E.H. Eriksonin teoria minän kehityksestä.

Tutkimusmenetelmänä oli haastattelututkimus sekä havainnointi.

Tutkimustuloksina saatiin, että nuoren minän kehityksessä oli puutteita tai kehitys on jäljessä ikätasoon nähden. Tämä näkyi mm. perusturvallisuuden puutteena sekä ulkopuolisuuden tunteena. Nuori ei osannut luottaa toisiin ihmisiin, varsinkaan naispuolisiin. Tulevaisuuttakaan hän ei nähnyt kovin valoisana, se ennemminkin pelotti nuorta. Tämä aiheutui selvästi mm. roolihämmennyksestä.

Nuoren haastattelutilanteessa antamat vastaukset viittasivat selkeästi heikkoon itsetuntoon. Hän antoi kuitenkin itsestään ulospäin varsin itsevarmaa kuvaa, mutta se oli vain ulkokuorta. Sisimmässään nuori oli epävarma itsestään ja ympäristöstään. Tähän viittasi myös se, että nuorella oli huomattavasi enemmän negatiivista sanottavaa itsestään kuin positiivista

I'm a cheerful and lively boy". The self image and self-esteem of an adolescent who has been diagnosed with ADHD, and who was put in foster care at the age of 17.

The main goal of this thesis is to find out how ADHD has affected a young person's self image and self-esteem. The research is based on C. R. Rogers phenomenological theory of self and E. H. Erikson's theory on social development.

The research methods used for the study were an interview and observation.

From the gathered information it was concluded that the development of the young per-son's self image was lacking or his development was delayed compared to his age group. This can be seen e.g. as a lack of basic trust and a feeling of not belonging. The adolescent hadn't learned to trust other people, especially female ones.

Additionally, his view of his future wasn't optimistic; rather, he was worried about it. This was caused, among other things, by role confusion.

The answers the adolescent gave in the interview clearly implied a poor self-esteem. While he presented a confident image to others, that was just an outer layer. Inside himself he was unsure of himself and his environment. Anothing thing that points towards this interpreta-tion is the fact that the youth has considerably more negative things to say about himself than positive.