Vätgas som energibärare : en översikt av vätgasanvändning i bränsleceller
Lupala, Toni (2011)
Lupala, Toni
Yrkeshögskolan Novia
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105269769
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201105269769
Tiivistelmä
Samaan aikaan kun fossiilisten polttoaineiden varat ovat ehtymässä, meidän energiantarpeemme jatkaa kasvamistaan. Kasvihuonepäästöjen määrää on vähennettävä, jotta ilmaston lämpenemistä pystyttäisiin hidastamaan. Tämä tarkoittaa että tulevaisuuden sähköntuotannon on perustuttava raaka-aineisiin, jotka tuottavat vähemmän päästöjä, samalla kun tuotannon hyötysuhdetta on nostettava.
Yksi ennustetuista fossiilisten polttoaineiden korvaajista on vetykaasu, jonka suurin etu on korkea energiatiheys, bensiiniin verrattuna kolminkertainen ja kivihiileen verrattuna jopa viisinkertainen. Vetykaasun suurin ongelma on se, että vety on ensin erotettava erilaisista kemiallisista yhdisteistä, kuten hiilivedyistä tai vedestä, ja tämä vaatii jonkinlaista energian käyttöä. Vedyn tuotanto ja säilöntä kehittyy kuitenkin koko ajan tehokkaampaan ja helppokäyttöisempään suuntaan.
Hyväksi todettu sähkön tuotantotapa on polttokennot, joissa yhdistyvät sekä korkea hyötysuhde että pienet päästöt. Kun vetyä käytetään polttoaineena, on päästöinä vettä sekä jonkin verran hukkalämpöä, joka myös voidaan ottaa hyötykäyttöön.
Tämä opinnäytetyö käsittelee vetykaasua polttoaineena, tuotannosta varastointiin ja eri käyttövaihtoehtoihin. Tärkeä osa opinnäytetyötä on myös polttokennojen esittely, joka käsittelee polttokennojen historiaa, kennostojen rakennetta, eri polttokennotyyppejä ja niiden ominaisuuksia.
Yksi ennustetuista fossiilisten polttoaineiden korvaajista on vetykaasu, jonka suurin etu on korkea energiatiheys, bensiiniin verrattuna kolminkertainen ja kivihiileen verrattuna jopa viisinkertainen. Vetykaasun suurin ongelma on se, että vety on ensin erotettava erilaisista kemiallisista yhdisteistä, kuten hiilivedyistä tai vedestä, ja tämä vaatii jonkinlaista energian käyttöä. Vedyn tuotanto ja säilöntä kehittyy kuitenkin koko ajan tehokkaampaan ja helppokäyttöisempään suuntaan.
Hyväksi todettu sähkön tuotantotapa on polttokennot, joissa yhdistyvät sekä korkea hyötysuhde että pienet päästöt. Kun vetyä käytetään polttoaineena, on päästöinä vettä sekä jonkin verran hukkalämpöä, joka myös voidaan ottaa hyötykäyttöön.
Tämä opinnäytetyö käsittelee vetykaasua polttoaineena, tuotannosta varastointiin ja eri käyttövaihtoehtoihin. Tärkeä osa opinnäytetyötä on myös polttokennojen esittely, joka käsittelee polttokennojen historiaa, kennostojen rakennetta, eri polttokennotyyppejä ja niiden ominaisuuksia.