Hoitotyön simulaatiokoulutuksen kehittäminen : Opiskelijapalauttein kohti simulaatiopedagogiikkaa
Jokela, Jorma (2011)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011053110478
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011053110478
Tiivistelmä
Kliinisen simulaation historia on pitkä. Sen perinteisiä ilmentymiä ovat opetuksessa käytetyt anatomiset mallit. Moderni simulaatio alkoi kehittyä 1950-luvun älkipuoliskolla. On ilmeistä, että nykyiseen hoitotyön käytännön harjoittelun toteutukseen sisältyy puutteita, joihin ainakin osittain löytyy ratkaisu tietokoneohjatusta simulaatio-opetuksesta. Vaikka simulaatio-opetus ei koskaan täysin korvaa harjoittelua todellisessa hoitoympäristössä, se kuitenkin lisää potilasturvallisuutta käytännön hoitotilanteissa. Opinnäytetyön tarkoitus on selvittää, miten hoitotyön opiskelijat kokivat yli kaksi vuotta toiminnassa olleen simulaatiokoulutuksen.
Tutkimuksessa aineisto on kerätty Laurea-ammattikorkeakoulun Hyvinkään yksikön Laurea Medical and Care Simulation Centren simulaatioharjoituksiin osallistuneilta sairaanhoitajaopiskelijoiden (N=229) palautteista syksyllä 2010. Tutkimusmateriaali analysoitiin Excel–tietokoneohjelmaa käyttäen. Tulosten esittämisessä on käytetty prosentteja ja frekvenssilukuja. Palaute kerättiin kyselylomakkeella jokaisen imulaatioharjoituspäivän päätteeksi, ja vastaajissa oli jokaisen vuosikurssin opiskelijoita. Palautelomakkeessa oli väittämiä, joihin vastattiin asteikolla 1-5 (1- täysin eri mieltä ja 5- täysin samaa mieltä).
Tulokset osoittavat, että tyytyväisyys simulaatio-opetukseen oli erittäin hyvä. Opiskelijoiden keskuudessa koettiin, että teoriatietojen soveltaminen onnistuu simulaatiotilanteessa. Opiskelijat saivat uutta tietoa simulaatioharjoituksen aikana. Palautekeskustelua pidettiin oppimisen kannalta tärkeänä osana simulaatioharjoituksessa. Lisäksi ohjaajien tuki ja kannustava työote oli tärkeää simulaatiokoulutuksessa. Opiskelijat kokivat, että ohjaajilla on riittävästi tietoa ja taitoa ohjata tilannetta. simulaatioiden koettiin tukevan käytännön hoitotyön harjoittelua. Suurin osa opiskelijoista koki täysin pystyvänsä soveltamaan käytännön harjoittelussa opittuja tietoja ja taitoja. Simulaatioharjoituksia pitäisi jatkaa myös sairaanhoitajakoulutuksen jälkeen työpaikoilla, koska kliiniset hoitotyön taidot unohtuvat, ellei niitä käytetä työssä tai harjoitella.
Tulevaisuudessa opiskelijoiden tiedot ja taidot pitäisi testata uudelleen esimerkiksi yhden vuoden kuluttua ja selvittää, kuinka hyvin heidän hoitotyön tietonsa ja taitonsa ovat säilyneet muistissa.
Tutkimuksessa aineisto on kerätty Laurea-ammattikorkeakoulun Hyvinkään yksikön Laurea Medical and Care Simulation Centren simulaatioharjoituksiin osallistuneilta sairaanhoitajaopiskelijoiden (N=229) palautteista syksyllä 2010. Tutkimusmateriaali analysoitiin Excel–tietokoneohjelmaa käyttäen. Tulosten esittämisessä on käytetty prosentteja ja frekvenssilukuja. Palaute kerättiin kyselylomakkeella jokaisen imulaatioharjoituspäivän päätteeksi, ja vastaajissa oli jokaisen vuosikurssin opiskelijoita. Palautelomakkeessa oli väittämiä, joihin vastattiin asteikolla 1-5 (1- täysin eri mieltä ja 5- täysin samaa mieltä).
Tulokset osoittavat, että tyytyväisyys simulaatio-opetukseen oli erittäin hyvä. Opiskelijoiden keskuudessa koettiin, että teoriatietojen soveltaminen onnistuu simulaatiotilanteessa. Opiskelijat saivat uutta tietoa simulaatioharjoituksen aikana. Palautekeskustelua pidettiin oppimisen kannalta tärkeänä osana simulaatioharjoituksessa. Lisäksi ohjaajien tuki ja kannustava työote oli tärkeää simulaatiokoulutuksessa. Opiskelijat kokivat, että ohjaajilla on riittävästi tietoa ja taitoa ohjata tilannetta. simulaatioiden koettiin tukevan käytännön hoitotyön harjoittelua. Suurin osa opiskelijoista koki täysin pystyvänsä soveltamaan käytännön harjoittelussa opittuja tietoja ja taitoja. Simulaatioharjoituksia pitäisi jatkaa myös sairaanhoitajakoulutuksen jälkeen työpaikoilla, koska kliiniset hoitotyön taidot unohtuvat, ellei niitä käytetä työssä tai harjoitella.
Tulevaisuudessa opiskelijoiden tiedot ja taidot pitäisi testata uudelleen esimerkiksi yhden vuoden kuluttua ja selvittää, kuinka hyvin heidän hoitotyön tietonsa ja taitonsa ovat säilyneet muistissa.