Kuvallinen tarinankerronta toisen sukupolven maahanmuuttajien osallistamisen metodina

Abstract

Opinnäytetyö käsittelee kuvallisen tarinankerronnan metodia, joka on luotu erityisryhmien osallistamiseen. Teoksessa käsitellään ensimmäistä projektia, jossa metodia on käytetty toisen sukupolven maahanmuuttajanuorten kanssa. Opinnäytetyön tilaaja on Turun kaupungin nuorisoasiainkeskuksen monikulttuurinen ja kansainvälinen nuorisotyö. Opinnäytetyön tavoitteena on luoda metodi, joka käyttää valokuvausta erityisryhmän jäsenten mielipiteiden esiin tuomiseen antaen heille käsityksen yhteiskunnallisesta osallisuudesta ja vaikuttamisesta.

Metodin tavoitteena on tunne osallisuudesta ja siitä, että omat mielipiteet tulevat nähdyiksi ja kuulluiksi. Metodin taustalla ovat teoriat kuvallisesta tarinankerronnasta ja osallisuudesta, sekä kontaktihypoteesi. Metodi koostuu viidestä osasta: ryhmätapaamiset, valokuvanäyttelyssä käynti, valokuvaus, kirjoittaminen ja näyttely osallistujien ottamista kuvista ja kirjoittamista teksteistä. Ensimmäisessä projektissa oli mukana kuusi toisen sukupolven maahanmuuttajanuorta, jotka tapasivat kerran viikossa kahdeksan viikon ajan. Metodin tavoitteiden toteutumista tutkittiin kyselylomakkeella ja ryhmähaastattelussa, sekä projektin aikana havainnoiden. Ensimmäinen valokuvaprojekti oli onnistunut kokonaisuus. Nuoret olivat ylpeitä valokuvistaan, teksteistään ja näyttelystä. He kokivat voivansa vaikuttaa kuvillaan, mikä osoittaa, että metodi toimi osallistamisen välineenä.

Examensarbetet handlar om metoden av visuellt berättande. Den är skapat för att främja delaktighet hos specialgrupper. Uppdragsgivaren för examensarbetet är Åbo stads ungdomscentral mångkulturellt och internationellt ungdomsarbete. I arbetet behandlas det första projektet där metoden har använts med andra generationens invandrarungdomar. Målet med slutarbetet är att skapa en metod, som har fotografi som medel för att synliggöra specialgruppens åsikter och ge dem förståelse för delaktighet och samhällelig påverkan.

Målet med metoden är att deltagarna får en delaktighetskänsla och får sina egna åsikter hörda och sedda i samhället. Som bakgrund för metoden står teorier om visuellt berättande och delaktighet samt kontakthypotesen. Metoden innehåller fem delar: gruppmöten, besök av en fotoutställning, fotograferande, skrivande samt utställning av deltagarnas foton och texter. I det första projektet deltog sex andra generationens invandrare, som träffades en gång i veckan under åtta veckor. Det undersöktes hur målen hade möts med hjälp av ett frågeformulär och en gruppintervju samt utgående från observation under projektet. Det första projektet var en lyckad helhet. Ungdomarna var stolta över sina foton, texter och utställningen. De kände att de kunde påverka med sina bilder. Metoden fungerade således som ett medel för att främja delaktighet.

This bachelor thesis is about a method of visual storytelling developed for participation in the society for special groups. The thesis introduces the first project made with the method with young second generation immigrants. The bachelor thesis is made for Turku youth department’s multicultural and international youth work. The aim of the thesis is to develop a method that will use photography to have the opinions of special groups recognized giving them a perception of participation and influencing the society.

The aims of the method are that the participants get a sense of participation and see that their opinions are seen and heard. Behind the method there are theories about visual storytelling and participation and contact hypothesis. The method consists of five parts: group meetings, visiting a photo exhibition, photographing, writing and an exhibition of the participants’ photos and texts. In the first project participated six second generation immigrants who had meetings once a week for eight weeks. It was researched with a questionnaire and group interview whether the aims were reached. The first photo project was a success. The young people were proud of their photos, texts and the exhibition. They felt that they can make a difference with their pictures, which shows that the method worked for participation in the society.