Sisäinen tarkastus pörssiyhtiöissä – laatua ja lisäarvoa sidosryhmille

Abstract

Työn lähtökohtana on sisäinen tarkastus ja sen käytön selvittäminen suomalaisissa pörssiyrityksissä. Yhtenä tutkimusongelmana selvitettiin, onko yritykseen perustettu tai hankittu sisäisen tarkastuksen yksikköä. Yritykset valittiin Nasdaq/OMX Helsingin pörssiyhtiöiden listalta vuoden 2009 liikevaihdon ja henkilöstömäärän perusteella. Raja-arvoina käytettiin yli sadan miljoonan liikevaihtoa ja/tai yli viittäsataa työntekijää. Tutkielmassa selvitettiin, mitä perusteita sisäisen tarkastuksen järjestämiselle on ja minkälaista lisäarvoa palvelulla voidaan saavuttaa. Lisäksi tutkittiin kyselyn avulla, miten yrityksissä on huolehdittu ulkopuolisesta laadunvalvonnasta. Tutkielmassa käsiteltiin sisäisestä tarkastuksesta annettavaa raporttia ja sen sisällön merkitystä vuosikertomuksen yhteydessä. Työssä selvitettiin sisäisten tarkastajien ammatillista pätevyyttä ja vaatimuksia työtehtävien vastaanottamiselle. Samassa selvitettiin kyselylomakkeen avulla, kuinka moni pörssiyrityksessä sisäisenä tarkastajana toimiva on suorittanut CIA-tutkinnon. Tutkimuksesta kävi ilmi, että sisäinen tarkastus on järjestetty 40 yrityksessä omana riippumattomana toimintonaan, neljässä yrityksessä palvelu on ostettu ulkopuoliselta ja 12 sisäistä tarkastusta ei ole järjestetty. Tutkimuksesta kävi ilmi, että varsinaisia CIA-tutkinnon suorittaneita sisäisiä tarkastajia on erittäin vähän. Tutkimukseen vastanneiden 35 yrityksen joukosta ainoastaan kymmenellä sisäisellä tarkastajalla on suoritettuna alan ammattitutkinto ja tästä joukosta kuusi on saman yrityksen palveluksessa. Kyselyn kautta selvisi myös, että vain viidessä yrityksessä on suoritettu ulkopuolinen laaduntarkastus. Monet yritykset kertovat noudattavansa sisäisen tarkastuksen kansainvälisiä ammattistandardeja, mutta kaikissa yrityksissä ulkopuolista laadunvalvontaa ei ole suoritettu. Toimintasuosituksena esitän, että yrityksiltä pitäisi vaatia vuosikertomuksen yhteydessä tietoa siitä, kuinka kauan sisäinen tarkastus on organisaatiossa toiminut. Se helpottaisi omalta osaltaan annettujen tietojen seuraamista ulkopuolisen ja yritysten intressiryhmien näkökulmasta.

The thesis explores the state of the internal auditing in Finnish public companies. The aim was to discover if a company had established an internal audit unit or if these services are provided by independent auditors. The companies were selected from the list of OMX Stock Exchange based on the revenues in 2009 and the number of personnel. The survey included companies with revenues exceeding 100 million Euros and with more than 500 employees. The study wanted to find out whether there were any responses to organize internal auditing and if it would add any value. Furthermore, a survey was conducted how the companies had organized their quality audit performed by independent consultants. The report of the internal auditing and the significance of its contents as a supplement to the annual report were also analyzed. One important aspect was to determine the professional qualifications of the internal auditing. With the help of a questionnaire it was established how many of the internal auditors of these public companies had completed the Certified internal auditor examination. The fading’s of the study show that 40 companies had organized internal auditing as their own independent activity, four companies relied outside services and 12 com-panies did not conduct internal auditing at all. The results indicated that only a few internal auditors had completed the actual Certified Internal Auditors examination. Only few internal auditors of 35 companies participating in the survey field formal qualifications and six of them were employed by the same company. The survey showed that a quality audit by external examiners had been conducted in only five companies. Many companies claim to observe the international standard of internal auditing, however, no external quality auditing was conducted in all compa-nies. The study suggests that companies should include information in their annual reports about their internal auditing practises. It would enable the outside interest groups. To monitor the information the companies disseminate.