Toiveena ihan oma elämä : Kehitysvammaisen henkilön itsenäisyyden tukeminen

Abstract

Työni tarkoituksena oli selvittää kuinka kehitysvammaiset henkilöt itse kokevat itsenäisyytensä toteutuvan; ovatko he tyytyväisiä ja minkälaisia muutoksia heidän mielestään olisi syytä tehdä heidän elämänlaatunsa parantamiseksi ja itsenäistymisen tukemiseksi.

Viimeaikoina vammaispalvelulain uudistus, eläkeuudistus ja valtioneuvoston periaatepäätös hajautetun asumisen mallin edistämisestä ovat pyrkineet osaltaan takaamaan myös kehitysvammaisille ihmisille parempaa ja tasa-arvoisempaa elämänlaatua ja suurempaa valtaa omiin asioihinsa. Olen käyttänyt työssäni muutamia samoista teemoista tehtyjä tutkimuksia. Kehitysvammaisten henkilöiden omasta näkökulmasta en löytänyt kovin paljon ajankohtaista tutkimusaineistoa. Näiden seikkojen vuoksi pidän tekemääni tutkimusta paitsi ajankohtaisena myös tarpeellisena.

Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jota varten haastattelin kahdeksaa kehitysvammaista henkilöä. Haastateltavat olivat iältään 16-31-vuotiaita. Neljä heistä asui lapsuudenkodeissaan, ainoastaan yksi asui rakennuksessa, jossa ei ollut ympärivuorokautisesti ohjaajaa paikalla. Avuntarve vaihteli ruokailussa, lääkkeiden otossa ja muissa perusasioissa avustamisessa melko vähäiseen kodinhoidolliseen avuntarpeeseen.

Tulosten mukaan haastatellut olivat pääosin tyytyväisiä itsemäärämisensä toteutumiseen ja elämänlaatunsa yleisesti. Kehitystoiveita olivat esimerkiksi oman tilan ja oman rauhan lisääminen ja työssä vastuun lisääminen. Osa haastatelluista kaipasi myös vapaa-ajalle lisää mielekästä tekemistä.

The purpose of the study is to clarify what the intellectually disabled people themselves think about their independence and how they could be supported with their independence, even though they need help with daily tasks. Another aim is to clarify whether are they satisfied with their life now or what kind of changes there should to be done. It is everyone´s constitutional right to be treated humanely. In order to treat someone correctly, it is important to know how the one wants to be treated, but there seems to be really few studies about this subject in the disabled person’s point of view. Study is also topical, because social work with disabled people is facing some changes during the coming few years and it is important to know what kind of wishes the disabled people themselves have, not only what the authorities have planned. The present work has a qualitative approach. Interviews were made to eight intellectually disabled persons, aged between 16 and 31 years. Four live with their parents and everyone needs some kind of help and support in their daily life. Six are students and two are in working life. The results indicate that most respondents were satisfied with their life. Some hoped to get more privacy with their living and one of them hoped to get more responsibility in her work, because she feels able to manage more by herself than people think. One of the most significant positive aspects was that the respondents felt themselves safe with their living.