Yleisen edunvalvojan huolenpitovelvoitteen käytänteet ja haasteet
Asp, Tarja (2011)
Asp, Tarja
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060511006
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011060511006
Tiivistelmä
Holhoustoimilain (L442/1999) mukainen täysi-ikäisten päämiesten edunvalvonta on pääasiallisesti päämiesten taloudellisten etujen ja oikeuksien valvontaa. Taloudellisia asioita hoitavan täysi-ikäisen päämiehen edunvalvojan on lisäksi huolehdittava siitä, että päämiehen saama hoito ja kuntoutus on asianmukaista ja riittävää. Edunvalvojan huolenpitovelvoite ei tarkoita konkreettisiin hoitotoimenpiteisiin osallistumista, vaan edunvalvojalla on hoito- ja kuntoutusasioissa selonotto-, vireillepano- ja valvontavelvollisuus. Sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö on käytännön asioiden sujumisen kannalta välttämätöntä ja tärkeää.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli yleisille edunvalvojille lähetetyn kyselytutkimuksen avulla selvittää, millä tavalla lain asettama huolenpitovelvoite toteutuu käytännön edunvalvontatyössä. Opinnäytetyössä tutkittiin, minkälaisia päämiesten kuntoutukseen ja elämänlaatuun liittyviä selvityksiä ja seurantaa tehdään ja mitkä ovat huolenpitoon liittyvien toimenpiteiden vastuunjaot, kehittämiskohteet ja haasteet. Yleisiä edunvalvojia pyydettiin myös ottamaan kantaa väittämiin, joiden mukaan hyvinvoinnin ja elämänlaadun tarkastelua voitaisiin tehdä kaikissa edunvalvontaprosessin vaiheissa.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että suurin este päämiesten hyvinvointiin liittyvien asioiden perusteellisemmalle tarkastelulle ja seurannalle on yleisten edunvalvojien aikaresurssien puute. Osa edunvalvojista oli myös sitä mieltä, että edunvalvojan tehtävä on hoitaa vain taloudellisiin etuihin ja oikeuksiin liittyvät asiat ja että hyvinvointiin liittyvissä asioissa vastuu kuuluu sosiaali- ja terveydenhoitoviranomaisille.
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli yleisille edunvalvojille lähetetyn kyselytutkimuksen avulla selvittää, millä tavalla lain asettama huolenpitovelvoite toteutuu käytännön edunvalvontatyössä. Opinnäytetyössä tutkittiin, minkälaisia päämiesten kuntoutukseen ja elämänlaatuun liittyviä selvityksiä ja seurantaa tehdään ja mitkä ovat huolenpitoon liittyvien toimenpiteiden vastuunjaot, kehittämiskohteet ja haasteet. Yleisiä edunvalvojia pyydettiin myös ottamaan kantaa väittämiin, joiden mukaan hyvinvoinnin ja elämänlaadun tarkastelua voitaisiin tehdä kaikissa edunvalvontaprosessin vaiheissa.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että suurin este päämiesten hyvinvointiin liittyvien asioiden perusteellisemmalle tarkastelulle ja seurannalle on yleisten edunvalvojien aikaresurssien puute. Osa edunvalvojista oli myös sitä mieltä, että edunvalvojan tehtävä on hoitaa vain taloudellisiin etuihin ja oikeuksiin liittyvät asiat ja että hyvinvointiin liittyvissä asioissa vastuu kuuluu sosiaali- ja terveydenhoitoviranomaisille.