Yleisen edunvalvojan huolenpitovelvoitteen käytänteet ja haasteet

Abstract

Holhoustoimilain (L442/1999) mukainen täysi-ikäisten päämiesten edunvalvonta on pääasiallisesti päämiesten taloudellisten etujen ja oikeuksien valvontaa. Taloudellisia asioita hoitavan täysi-ikäisen päämiehen edunvalvojan on lisäksi huolehdittava siitä, että päämiehen saama hoito ja kuntoutus on asianmukaista ja riittävää. Edunvalvojan huolenpitovelvoite ei tarkoita konkreettisiin hoitotoimenpiteisiin osallistumista, vaan edunvalvojalla on hoito- ja kuntoutusasioissa selonotto-, vireillepano- ja valvontavelvollisuus. Sosiaali- ja terveysviranomaisten kanssa tehtävä yhteistyö on käytännön asioiden sujumisen kannalta välttämätöntä ja tärkeää.

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli yleisille edunvalvojille lähetetyn kyselytutkimuksen avulla selvittää, millä tavalla lain asettama huolenpitovelvoite toteutuu käytännön edunvalvontatyössä. Opinnäytetyössä tutkittiin, minkälaisia päämiesten kuntoutukseen ja elämänlaatuun liittyviä selvityksiä ja seurantaa tehdään ja mitkä ovat huolenpitoon liittyvien toimenpiteiden vastuunjaot, kehittämiskohteet ja haasteet. Yleisiä edunvalvojia pyydettiin myös ottamaan kantaa väittämiin, joiden mukaan hyvinvoinnin ja elämänlaadun tarkastelua voitaisiin tehdä kaikissa edunvalvontaprosessin vaiheissa.

Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että suurin este päämiesten hyvinvointiin liittyvien asioiden perusteellisemmalle tarkastelulle ja seurannalle on yleisten edunvalvojien aikaresurssien puute. Osa edunvalvojista oli myös sitä mieltä, että edunvalvojan tehtävä on hoitaa vain taloudellisiin etuihin ja oikeuksiin liittyvät asiat ja että hyvinvointiin liittyvissä asioissa vastuu kuuluu sosiaali- ja terveydenhoitoviranomaisille.

According to the Finnish Guardianship Services Act (L442/1999), the supervision of the interests of an adult ward mainly entails looking after the financial benefits and rights of the ward. However, a guardian who attends the financial affairs of an adult ward, is also obliged to ensure that the nursing and rehabilitation which the ward is given is proper and adequate. The guardian´s duty to care does not mean that the guardian participates in the ward´s concrete treatment, but that the guardian has an obligation to look after, initiate and supervise in matters relating to nursing and rehabilitation. Because of practicality, cooperation with social and health authorities is essential and important.

The aim of this thesis was to find out how the duty of care enacted in the Guardianship Services Act is implemented in practice. This was studied with the help of an inquiry that was sent to public guardians. The thesis investigated what kinds of disquisitions and surveillance are carried out related to the ward´s rehabilitation and quality of life and how responsibilities were delegated. Furthermore, development needs and challenges pertaining to the duty of care were studied. Public guardians were asked to comment on statements whether, well-being and quality of life could be considered at all phases of the guardianship.

On the grounds of the research results, it can be stated that the biggest obstacle to thorough consideration and surveillance of the well-being of the ward is public guardians´ lack of time. Some guardians also thought that the responsibility for the ward´s well-being belongs to the social and health authorities.