Löytöretkellä : –Therapeutic Thematic Arts Programming –menetelmän soveltaminen turvapaikanhakijoiden kanssa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia Therapeutic Thematic Arts Programming -menetelmän soveltuvuutta käytettäväksi turvapaikanhakijoiden kanssa. Työn toimeksiantajana oli vastaanottokeskus Kanta-Hämeessä.

Opinnäytetyö oli laadullinen kenttätutkimus ja aineiston keruumenetelmänä käytettiin osallistuvaa havainnointia, jonka tukena käytettiin videointia. Ryhmätoiminnan havainnoinnin lisäksi haastateltiin vastaanottokeskuksen ohjaajia ja käytiin keskusteluja vastaanottokeskuksen työntekijöiden kanssa. Opinnäytetyön toiminnallinen toteutus kulki Löytöretki-taidetyöpajat nimellä, ja niitä järjestettiin viitenä kertana loppuvuodesta 2010 vastaanottokeskuksella Kanta-Hämeessä.

Menetelmän käytöstä huomattiin, että mm. kuvallinen ilmaisu sekä muovailemalla tuotetut esineet toimivat kommunikaation välineinä ja tukena, silloin kun ei ole käytössä kaikille yhteistä kieltä. Opinnäytetyössä tuli myös ilmi, että turvapaikanhakijat ovat hyvin heterogeeninen ryhmä mikä asettaa haasteita ohjaajalle ja menetelmän käytölle.

Menetelmän soveltaminen oli osin hyvin haasteellista. Opinnäytetyössä pohditaankin niitä seikkoja, joita tulisi ottaa huomioon, kun ohjataan taiteita hyödyntäviä menetelmiä ryhmälle, jolla on erilaisia taustoja ja jonka mahdollisuudet keskinäiseen kommunikaatioon ovat rajalliset.

The purpose of this Bachelors thesis was to make a research how the Therapeutic Thematic Arts Programming-method adapts with asylum seekers. The thesis was made for reception center in southern Finland.

Thesis was qualitative field research and method of collecting data was observing by participation. For supporting my observations I use video to record my sessions. I also had interviews and conversations with the staff of the reception center.

The sessions were held under a name Löytöretki- taidetyöpajat (discovery journey – art workshops). Sessions were held five times during November and December on year 2010.

The positive effects of using the TTAP-method was notice how visual expression and objects than were made by modelling serve as a tool of communication, when there was no mutual language for all participants. In this thesis also noticed that asylum seekers are very heterogenic group and what kind of challenges it sets for the leader of the group.

Adapting the TTAP-method was partly very challenging. In this thesis is discussed the things what should be noticed when leading art methods to a group with different backgrounds and which possibilities of mutual communication are limited.