Kirjanäyttely Lastenkirjainstituutille : Piilomaasta Karhumäkeen – kotimaisia satuja 1960-luvulta tähän päivään

Abstract

Opinnäytetyön aiheena olivat kotimaiset sadut 1960-luvulta tähän päivään. Käytännön työnä toteutettiin Lastenkirjainstituutille kirjanäyttely, johon koottiin neljäkymmentä kotimaista satua kyseiseltä ajanjaksolta. Työhön kuului satujen valinta ja näyttelyluettelon kirjoittaminen.

Kirjallisessa työssä tutkittiin valittujen satujen ja lähdekirjallisuuden avulla suomalaisten satujen tyypillisiä piirteitä ja kehityslinjoja ajanjakson eri vuosikymmenillä. Samalla työssä tarkasteltiin satuja osana lastenkirjastotyötä ja satujen hyödyntämistä siinä. Työssä käsiteltiin myös yleisesti kirjanäyttelyitä kirjastoissa.

Kirjanäyttelyyn valittujen satujen pohjalta saattoi nähdä erilaisia kehityslinjoja ja muutoksia suomalaisessa sadussa viimeisen viidenkymmenen vuoden aikana. Sadut laimenivat 1960-luvulla, kun yhteiskunnassa astuivat esiin uudet käsitykset lapsesta ja lastenkirjallisuudesta. Saduista pyrittiin karsimaan pois liika julmuus ja pelottavuus. 1970-luvulla saduissa nousivat keskeisiksi aiheiksi yhteiskunnalliset kysymykset, etenkin yhteiskunnallinen eriarvoisuus ja luonnonsuojelu. Saturomaanit alkoivat kukoistaa 1970-luvun puolivälin jälkeen. 1980-luku oli satujen kulta-aikaa, jolloin ilmestyi jälleen paljon lyhyitä satuja. Kansansaduista ja mytologioista ammennettiin vaikutteita, ja naiskysymys sai jalansijaa saduissakin. 1990- ja 2000-luvulla satuihin on ilmestynyt moderneja piirteitä, mutta ne ovat silti tiukasti kiinni perinteessä ja kansallisissa arvoissa. Samalla sadut ovat alkaneet liudentua muihin kirjallisuuden lajeihin.

Satu on merkittävä lastenkirjallisuuden laji, jolla on vankat juuret syvällä kirjallisuushistoriassa. Siksi sen esilletuominen on tärkeää lastenkirjastotyössä. Moniaiheisista ja -tasoisista saduista on helppo rakentaa erilaisia kirjanäyttelyitä, ja satutunnit ovat useiden asiakkaiden mielestä oleellinen osa kirjastojen toimintaa. Nykypäivän uudet lastenkirjastotyön muodot, kuten kirjavinkkaukset ja lukudiplomit, tarjoavat oivan tavan esitellä satuja entistä monipuolisemmin ja laajemmin.

The present thesis is a study of the Finnish fairy tales from the 1960s to this day. As a practical task, was executed an exhibition of books for The Finnish Institute for Children's Literature. The task consisted of the selecting of forty Finnish fairy tales and the writing of the exhibition catalogue.

In this thesis typical features and trends of Finnish fairy tales in different decades of the period were studied. This was done through the selected fairy tales and source books. It was also examined how fairy tales could be highlighted in the activities of the children's departments of the libraries.

Finnish fairy tales faded in the 1960s. New views about a child and children's literature were emerged in the society. Experts wanted to cut cruelty and frightfulness out of fairy tales. In the 1970s, social questions, especially inequality of social classes and nature protection, featured in fairy tales. Fairy tale novels blossomed in the middle of the 1970s.

The 1980s were the golden age of fairy tales. At the time, a lot of short stories were published. Authors were influenced by folktales and mythologies. Feminism was also on display in fairy tales. In the 1990s and 2000s many modern features emerged in fairy tales but they were still tied to traditions and national values. In recent years, fairy tales have dissolved in other literary genres. Short stories are usually released as picture books and fairy tale novels verge on fantasy and realistic stories.