Out of the woods : Crisis management in Finnish national parks

Abstract

The objective of this thesis was to study the crisis management of Finnish national parks. In practice this involves assessing the possible crises that could actually occur in the national parks, how these could be prevented and, finally, what kinds of tools are used for managing these.

The theoretical framework of the study introduces crisis management, life-cycle of crisis and national park management. To get a closer look at the national parks, five case studies of different Finnish national parks were conducted. The chosen national parks include Archipelago National Park, Oulanka National Park, Pallas-Yllästunturi National Park, Patvinsuo National Park and Päijänne National Park. These parks were selected since they represent different locations, sizes, environmental features and, therefore, also potential crises.

The approach of the study is qualitative and the semi-structured interview was chosen as the main method of research. A representative of each selected national park was interviewed individually. The interviews resulted in five 29–55 minute recorded conversations which were subsequently transcribed for the purpose of analysis. The interviews were conducted in February 2011 and four of them were executed by Skype due to the long distances.

The key findings of the study reveal that various crises can occur in Finnish national parks if the circumstances are favourable and if no immediate actions are taken. Forest fires and various storms can threat all the parks, however, also animal attacks, avalanches and oil spills are potential risks in some of the parks. Many of the poten-tial natural disasters, such as forest fires, are actually not considered crises without their impact on people or infrastructure. Tourism is also increasing in the national parks, thus it should be more closely considered since its negative impact is already visible in some parks. To avoid crises to happen, the importance of anticipation and communication together with co-operation with authorities as well as companies is highlighted. In conclusion, comprehensive planning is the key factor for being a step ahead vis-à-vis crises.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on ollut tutkia suomalaisten kansallispuistojen kriisinhallintaa. Käytännössä siinä selvitettiin millaisia kriisejä kansallispuistoissa voi tapahtua, miten niitä voidaan estää ja minkälaisia työkaluja puistoilla on käytettävissään niiden hallitsemiseen.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu kriisinhallinnasta, kriisin elinkaaresta ja kansallispuiston hallinnasta. Syvällisempää tarkastelua varten toteutettiin viisi tapaustutkimusta suomalaisista kansallispuistoista. Valitut puistot ovat Saaristomeren kansallispuisto, Oulangan kansallispuisto, Pallas-Yllästunturin knasallispuisto, Patvinsuon kansallispuisto ja Päijänteen kansallispuisto. Nämä puistot valittiin, koska ne sijaitsevat eri puolilla Suomea, ovat erikokoisia ja niiden ympäristölliset piirteet vaihtelevat, ja siksi myös mahdolliset kriisit ovat erilaisia.

Tutkimus toteutettiin soveltaen kvalitatiivista lähestymistapaa ja käyttäen puolistrukturoitua haastattelua päämetodina. Jokaisen valitun kansallispuiston edustajaa haastateltiin yksitellen. Haastatteluiden tuloksena saatiin viisi 29–55 minuuttia pitkää nauhoitettua keskustelua, jotka litteroitiin myöhemmin analysointia varten. Haastattelut toteutettiin helmikuussa 2011 ja neljä niistä tehtiin puhelimitse pitkien välimatkojen takia.

Tutkimuksen tärkeimmät löydökset osoittavat, että suomalaisissa kansallispuistoissa voi tapahtua monenlaisia kriisejä, jos olosuhteet ovat sopivat ja niihin ei reagoida välittömästi. Metsäpalot ja erilaiset myrskyt voivat uhata kaikkia puistoja, mutta myös eläimet, lumivyöryt ja öljyonnettomuudet voivat olla mahdollisia riskejä joissakin puistoissa. Monet luonnonkatastrofit, kuten metsäpalot, eivät itsessään ole kriisejä ilman, että ne vaikuttavat ihmisiin tai infrastruktuuriin. Myös matkailu kansallispuistoissa on kasvanut, mikä tarkoittaa sitä, että se pitää ottaa huomioon entistä tarkemmin. Joissakin puistoissa kävijöiden negatiiviset vaikutukset on jo huomattu. Kriisien välttämiseksi ennakoimisen ja tiedottamisen tärkeys korostuu, kuten myös yhteistyö viranomaisten ja yrittäjien kanssa. Johtopäätöksenä voidaan sanoa, että huolellinen suunnittelu on avaintekijä, jotta ollaan askel edellä kriisejä.