Reuna-alueita ja näyttämöllisiä näkyjä : oman teatterinäkemyksen muotoilua

Abstract

Opinnäytetyöni on teatteriteoreettinen loppulause opiskelulleni Turun Taideakatemiassa. Se koostuu sisällöllisesti kahdesta osasta. Ensimmäinen on tiedollinen osa, jossa esittelen itselleni merkittävien teatterivaikuttajien ajatuksia. Toinen osa sisältää henkilökohtaisen teatterimanifestini, jolla tunnustaudun esittelemieni ajattelijoiden seuraajaksi.

Antonin Artaudin hahmottelema Julmuuden teatteri pyrkii hylkäämään tekstiin ja realismiin pohjautuvan tavan tehdä teatteria. Artaudin mukaan teatterin tulee luoda näyttämölle toiminnallista ja aineellista runoutta, jonka tehtävä on paljastaa ihmisen perusdraama. Perusdraama on yhteisesti jaettu perimmäinen ”julma” totuus ihmisestä ja sen paljastaminen on välttämätöntä, jotta ihmisen muutos kohti parempaa olisi mahdollista.

Teatterin ydin on Jerzy Grotowskin mukaan katsojan ja esiintyjän välinen elävä vuorovaikutus. Grotowskin mukaan teatterin on ”valittava köyhyys” eli hylättävä tekninen kikkailu ja keskityttävä oman ytimensä vaalimiseen. Yleisön edessä antautuva näyttelijä toimii katsojalle kutsuna kohti inhimillistä totuutta. Teatterissa arkipäivän inhimilliset naamiot voivat murtua ja maailma voi avartua. Teatterissa etsitään Grotowskin mukaan totuutta ja inhimillistä täyttymystä.

Teemu Mäen mukaan taide on kokonaisvaltainen yhteiskunnallisen kritiikin, politiikan ja filosofian harjoittamisen muoto. Taiteen tehtävä on kysyä ihmiselämää koskevia kipeimpiä peruskysymyksiä ja haastaa vallitsevia moraalijärjestelmiä esittämällä niitä kohtaan moraalikritiikkiä.

Kristian Smeds pitää taiteilijaa suurten asioiden – kuoleman, rakkauden, ihmisyyden ja Jumalan – välikappaleena. Smeds pyrkii siihen, että hänen esityksensä olisivat näyttämöllisiä näkyjä.

Pauliina Hulkosta on tärkeää, että teatterissa jätetään tilaa katsojille kokea asioita eri tavoilla: teatterin ei tarvitse olla helppoa. Esa Leskinen korostaa pyhän kokemusta teatterintekijänä. Kokemus pyhästä on uskoa hyvyyteen asioiden taustalla, siihen että jokin kannattelee.

Teatterimanifestini sisältää kolme osaa: tunnustukseni esittelemilleni ajattelijoille, puolustuspuheen ajatukselle täydellisestä tuonpuoleisuudesta sekä varsinaisen ohjelmallisen teatterijulistuksen.

This thesis is my final theoretical statement of my theatre studies in Arts Academy. Thesis contains two main parts. In the first part I´ll present thinkers that have influenced my own thoughts about theatre. In the second part I´ll create my own theoretical manifest of theatre with the help of thinkers presented.

Antonin Artaud´s Theatre of Cruelty neglects the textually oriented theatre and on-stage realism. Theatre should be constituted through poetry of physical actions and corporeal activity. This kind of material theatre can unfold the basic drama of human beings. The unfolding of ”cruel” basic drama of humanity is necessary for human beings to change their course to better.

According to Jerzy Grotowski the basis of theatre is the living and changing relationship between actor and viewer. Instead of trying to regenerate theatre with technical equipment, costumes and quirky dramaturgy theatre should foster it´s basis and ”choose poverty”. Through the self-sacrifying act of actor viewers will be persuaded towards the truth of humanity. In theatre our everyday masks can drop off and our view of the world can be widened.

Teemu Mäki sees art as an all-encompassing way of practising philosophy, politics and criticism of society. Art´s basis is to ask the most difficult and basic questions concerning human life. Art should also challenge established morality with it´s moral criticism.

Kristian Smeds thinks that artist functions as a mediator of crucial things such as death, love, humanity and God. He wants to see his theatrical performances as visions on-stage.

According to Pauliina Hulkko theatrical performances should leave space for viewers to experience them differently. There´s nothing wrong shows being complex. For Esa Leskinen the feeling of sacred is important in doing theatre. Feeling of sacred consists of believing that there is something good underneath things.

I´ll present my theatre manifest in three phases. First I´ll confess my debt to former thinkers. Next I´ll present a written defence of perfect transcendent reality. Last phase is my actual theatre manifest.