Yksinäisyyden ja ahdistuneisuuden vaikutus toimintakykyyn

Abstract

Opinnäytetyömme tarkoitus oli kuvata yksinäisyyden ja ahdistuneisuuden vaikutusta toimintakykyyn mielenterveyskuntoutujien kokemana. Tavoitteenamme oli myös antaa heille mahdollisuus saada toisiltaan keinoja yksinäisyyden ja ahdistuneisuuden tunteiden helpottamiseksi. Opinnäytetyössä saadun tiedon avulla työntekijät voivat kehittää omaa toimintaansa. Lisäksi tavoitteenamme oli lisätä omaa tietoamme ja ymmärrystämme koetuista yksinäisyyden ja ahdistuneisuuden tunteista sekä niiden vaikutuksesta toimintakykyyn.

Opinnäytetyön lähestymistapa oli kvalitatiivinen. Aineiston keruussa käytimme teemahaastattelumenetelmää. Toteutimme kaksi haastattelua kolmen hengen ryhmässä. Teimme opinnäytetyömme yhteistyössä Sopimusvuori Ry:n kanssa. Teoreettisina lähtökohtina olivat yksinäisyys, ahdistuneisuus ja toimintakyky. Toimintakyvystä käsittelimme fyysistä, psyykkistä sekä sosiaalista toimintakykyä.

Tulosten mukaan yksinäisyys ja ahdistuneisuus koettiin kokonaisvaltaisina tunteina. Tunteiden vaikutukset olivat haastateltavien mukaan laajat ja pahimmillaan ne lamaan-nuttivat täysin. Vaikka yksinäisyyden ja ahdistuneisuuden tunteet olivat haastateltaville jokapäiväistä arkea, löytyi heiltä monipuolisesti keinoja myös niiden helpottamiseksi.

The purpose of this study was to describe the effect of loneliness and anxiety to capacity experienced by mental health rehabilitators. It was important to give the rehabilitators a chance to find ways to relieve these feelings together. Whit this information we can develop our working as nurses.

The method of our study was qualitative and it was based on participants experiences. We interviewed two groups of mental health rehabilitators. Both of the groups included three members. The main concepts of this study are loneliness, anxiety and capacity.

The feelings of loneliness and anxiety were described as comprehensive emotions. These emotions had a strong effect to participants daily capacity. Though they had to face these feelings every day, they had varied ways to reach facilitation. On the other hand most of the participants feel that they need to discuss more about their emotions of lone-liness and anxiety.