Neutrofiilisten granulosyyttien E. coli K12 -kannan fagosytoosi
Kautonen, Riina (2011)
Kautonen, Riina
Turun ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061311888
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061311888
Tiivistelmä
Tässä työssä tutkittiin bioluminesoivan E. coli K12 pEGFPABCDEamp -kannan viabiliteettiä, mittaamalla bakteerin emittoimaa bioluminesenssia reaaliaikaisesti. Bakteerisolujen tappamiseen käytettiin fagosytoivia neutrofiilisiä granulosyyttejä, jotka eristettiin ihmisen perifeerisestä verestä. Työssä tutkittiin myös veren soluttoman osan seerumin vaikutusta solujen viabiliteettiin ja neutrofiilisten granulosyyttien fagosytoositehokkuuteen. Bakteerisolujen kuolevuutta pyrittiin todistamaan maljaamalla reaktionäytteitä ja lisäämällä reaktioihin sytokalasiini D:tä, jolla on fagosytoosia estävä vaikutus.
E. coli -bakteeria kasvatettiin haluttuun pitoisuuteen, mikä määritettiin mittaamalla bakteerisolususpension absorbanssi sekä määrittämällä graafisesti absorbanssia vastaava solupitoisuus suspensiossa. Leukosyytit ja seerumi eristettiin hematologisin menetelmin ja leukosyyttien sekä neutrofiilisten granulosyyttien pitoisuus määritettiin värjäämällä solut ja mikroskopoimalla näytteet.
Reagenssit pipetoitiin 96-kuoppalevylle, jossa reaktioita mitattiin reaaliaikaisesti luminometrillä mittaamalla E.coli -bakteerin säteilemä bioluminesenssi. Reaktioita kuvattiin kineettisillä käyrillä, joista voitiin graafisesti määrittää elävien bakteerisolujen lukumäärä.
Aikaisemmin on ajateltu, että neutrofiiliset granulosyytit tappavat bakteerisolut solunsisäisesti endosytoimalla solut ja erittämällä granuloiden sisältämää vetyperoksidia ja myeloperoksidaasia ja muita bakterisidisiä yhdisteitä, tuhotakseen bakteerisolut. Tulokset osoittavat kuitenkin, että neutrofiiliset granulosyytit tappavat bakteerisolut pääasiassa solunulkoisesti, purskauttamalla vetyperoksidin ja myeloperoksidaasin bakteerisolujen päälle ja fagosytoimalla kuolleet solut. Huomattiin, että jo pienikin pitoisuus neutrofiilejä tappaa bakteerisoluja suuria määriä. Myöskään sytokalasiini D:llä ei ollut huomattavaa vaikutusta fagosytoosiin, mikä selittäisi solunulkoisen tappomekanismin.
E. coli -bakteeria kasvatettiin haluttuun pitoisuuteen, mikä määritettiin mittaamalla bakteerisolususpension absorbanssi sekä määrittämällä graafisesti absorbanssia vastaava solupitoisuus suspensiossa. Leukosyytit ja seerumi eristettiin hematologisin menetelmin ja leukosyyttien sekä neutrofiilisten granulosyyttien pitoisuus määritettiin värjäämällä solut ja mikroskopoimalla näytteet.
Reagenssit pipetoitiin 96-kuoppalevylle, jossa reaktioita mitattiin reaaliaikaisesti luminometrillä mittaamalla E.coli -bakteerin säteilemä bioluminesenssi. Reaktioita kuvattiin kineettisillä käyrillä, joista voitiin graafisesti määrittää elävien bakteerisolujen lukumäärä.
Aikaisemmin on ajateltu, että neutrofiiliset granulosyytit tappavat bakteerisolut solunsisäisesti endosytoimalla solut ja erittämällä granuloiden sisältämää vetyperoksidia ja myeloperoksidaasia ja muita bakterisidisiä yhdisteitä, tuhotakseen bakteerisolut. Tulokset osoittavat kuitenkin, että neutrofiiliset granulosyytit tappavat bakteerisolut pääasiassa solunulkoisesti, purskauttamalla vetyperoksidin ja myeloperoksidaasin bakteerisolujen päälle ja fagosytoimalla kuolleet solut. Huomattiin, että jo pienikin pitoisuus neutrofiilejä tappaa bakteerisoluja suuria määriä. Myöskään sytokalasiini D:llä ei ollut huomattavaa vaikutusta fagosytoosiin, mikä selittäisi solunulkoisen tappomekanismin.