Vanhusten kaatumisia ehkäisevät fysioterapeutin suorittamat kotikäynnit turvapuhelinasiakkaille
Heikkinen, Suvi (2011)
Heikkinen, Suvi
Jyväskylän ammattikorkeakoulu
2011
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061011796
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2011061011796
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli toteuttaa uutena toimintana Hattulan kunnassa fysioterapeutin suorittamat monialaiset kaatumisia ehkäisevät kotikäynnit. Kohderyhmäksi valittiin viisi turvapuhelinasiakasta, jotka eivät käytä kotihoidon palveluita. Tavoitteena oli selvittää hyötyvätkö asiakkaat tämäntyyppisistä fysioterapeutin suorittamista kaatumisia ehkäisevistä kotikäynneistä ja kannattaako vastaavanlaista toimintaa jatkaa.
Asiakkaiden luokse tehtiin kolme kotikäyntiä. Intervention aika oli yli kolme kuukautta. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselyitä, haastattalua, fyysisen suorituskyvyn testiä, harjoituspäiväkirjan täyttämistä ja turvapuhelin hälytyslistan seuraamista. Ensimmäisillä kotikäynneillä arvioitiin asiakkaiden kaatumisen ja ympäristön vaaratekijät. Viikon päästä toisilla kotikäynneillä toimitettiin apuvälineitä, annettiin yksilöllinen kaatumisia ehkäisevä ohjaus ja ohjattiin omaharjoitteet. Kuukauden päästä annettiin puhelinneuvontaa omaharjoittelun ja kodinmuutostöiden tukemiseksi. Kolmansilla kotikäynneillä arvioitiin tapahtuneet muutokset.
Asiakkaiden kaatumisvaara oli keskinkertainen ennen interventiota ja sen jälkeen. Toimintasuunnitelmiin kirjattuja asioita oli toteutettu osittain. Kaatumisen vaaratekijöihin oli tullut pieniä muutoksia. Ympäristön vaaratekijät vähentyivät yli puolella. Toimenpiteistä huolimatta kaatumisten määrä lisääntyi ja kaksi asiakasta alkoi käyttää kotihoidon palveluita. Liikuntakyvyn kokeminen ja tasapaino parantui hieman. Turvallisuuden tunteeseen, kaatumisen pelkoon ja liikunnan harrastamiseen ei kotikäynneillä ollut vaikutusta. Asiakkaat kokivat fysioterapeutin suorittamat kaatumisia ehkäisevät kotikäynnit melko hyviksi. He olivat tyytyväisiä pieniinkin saavutettuihin muutoksiin. Neljä viidestä asiakkaasta suositteli toimintaa jatkettavan. Varhaisemmassa vaiheessa toteutetut kaatumisia ehkäisevät kotikäynnit olisivat todennäköisesti hyödyllisempiä.
Asiakkaiden luokse tehtiin kolme kotikäyntiä. Intervention aika oli yli kolme kuukautta. Aineistonkeruumenetelminä käytettiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kyselyitä, haastattalua, fyysisen suorituskyvyn testiä, harjoituspäiväkirjan täyttämistä ja turvapuhelin hälytyslistan seuraamista. Ensimmäisillä kotikäynneillä arvioitiin asiakkaiden kaatumisen ja ympäristön vaaratekijät. Viikon päästä toisilla kotikäynneillä toimitettiin apuvälineitä, annettiin yksilöllinen kaatumisia ehkäisevä ohjaus ja ohjattiin omaharjoitteet. Kuukauden päästä annettiin puhelinneuvontaa omaharjoittelun ja kodinmuutostöiden tukemiseksi. Kolmansilla kotikäynneillä arvioitiin tapahtuneet muutokset.
Asiakkaiden kaatumisvaara oli keskinkertainen ennen interventiota ja sen jälkeen. Toimintasuunnitelmiin kirjattuja asioita oli toteutettu osittain. Kaatumisen vaaratekijöihin oli tullut pieniä muutoksia. Ympäristön vaaratekijät vähentyivät yli puolella. Toimenpiteistä huolimatta kaatumisten määrä lisääntyi ja kaksi asiakasta alkoi käyttää kotihoidon palveluita. Liikuntakyvyn kokeminen ja tasapaino parantui hieman. Turvallisuuden tunteeseen, kaatumisen pelkoon ja liikunnan harrastamiseen ei kotikäynneillä ollut vaikutusta. Asiakkaat kokivat fysioterapeutin suorittamat kaatumisia ehkäisevät kotikäynnit melko hyviksi. He olivat tyytyväisiä pieniinkin saavutettuihin muutoksiin. Neljä viidestä asiakkaasta suositteli toimintaa jatkettavan. Varhaisemmassa vaiheessa toteutetut kaatumisia ehkäisevät kotikäynnit olisivat todennäköisesti hyödyllisempiä.