Liikuntaryhmä skitsofreniapotilaiden psykososiaalisessa kuntoutuksessa : "ei hullumpi" terveysliikuntatutkimus

Abstract

Psykiatrisessa sairaalassa tehdyssä liikuntatutkimuksessa selvitettiin harjoitusjakson vaikutusta skitsofreniapotilaiden terveyskunnon edistäjänä, psykososiaalisena kuntoutusmuotona sekä vaikutusta elämänlaatuun. Tutkimukseen osallistui seitsemän miespotilasta. Kahdeksan viikon harjoitusjakso sisälsi aerobista- sekä lihaskuntoharjoittelua neljästi viikossa, jonka vaikutusta mitattiin kuntotesteillä. Kyselyillä selvitettiin ryhmätoiminnan psykososiaalista merkitystä sekä arvioitua elämänlaatua. Seurantamittaukset tehtiin viiden kuukauden kuluttua harjoitusjaksosta.

Harjoitusjaksolla lihaskuntotulokset nousivat hyvään keskitasoon, mutta aerobisen kunnon kävelytestitulokset olivat edelleen keskimääräistä matalammat. Seurantajaksolla avohoidossa liikunta-aktiivisuus laski ja kuntotaso putosi ilman ohjattua harjoittelua. Interventio ei ollut riittävä pysyvämmän liikuntakäyttäytymismuutoksen saamiseksi. Arviot omasta fyysisestä kunnosta vastasivat testituloksia, ne korreloivat myös ryhmätoiminnan psykososiaalisen alueen tulosmuutoksiin. Melko lyhytaikaisellakin ryhmätoiminnalla sekä liikunta-aktiivisuuden lisääntymisellä oli positiivinen terveysliikunnallinen ja psykososiaalinen vaikutus. Nämä tekijät olivat kuitenkin vain välillisesti yhteydessä itse arvioidun elämänlaadun positiivisiin muutoksiin.

Skitsofreniapotilaiden terveysliikuntatarpeet tulee huomioida henkilökohtaisissa kuntoutussuunnitelmissa erityisesti psykiatrisessa avohoidossa, järjestää ohjausta sen toteuttamiseksi sekä liittää liikuntaohjelmiin kuntoarviot, seuranta sekä konkreettinen ravitsemustietämys. Tämä osaltaan vaikuttaisi positiivisesti somaattiseen terveyteen, alentuneeseen elinikään sekä monitasoisesti elämänlaatuun, joilla olisi välillisiä vaikutuksia myös terveydenhuollon kustannuksiin. Tutkimustulokset tukevat tavoitteellista liikuntaryhmätoimintaa skitsofreniapotilaille terapeuttisena ja psykososiaalisen kuntoutuksen välineenä sekä terveyskunnon kohottajana.

The study took place at a psychiatric hospital with schizophrenics to find out the influence of the exercise program and group therapeutic activity for their physical health, psychosocial rehabilitation and the effect of exercise to their self assessed standard of life. Target group consisted of seven volunteer schizophrenic men aged between 19-36 years. The eight-week program included exercises for aerobic condition and muscular strength. They had two instructed as well as a minimum of two independent sessions per week. The influences of the exercises were estimated with physical tests at the beginning and at the end of the period, as well as a follow-up after five months when the target group was in outpatient care. During the research period all the results in muscular tests were increased to good level, but the results of the 2km walking tests were still at a lower level. In the follow-up period, their training and the level of the physical condition decreased due to lack of instructed exercises. The patients estimated their own physical condition. This correlated with the physical tests the patients took part in. The physical activities led to positive results in psychosocial and group therapeutic areas in the questionnaires. These factors were not connected to the high level results of World Health Organisation´s Quality of Life Scale (QOL) questionnaires. The intervention was not sufficient to change their long term behaviour in sports and physical exercise. To maintain the physical health of schizophrenics’ attention must be paid to sports, especially in outpatient care. Rehabilitation programs should include a doctor´s exercise prescription to maintain health. Additionally, there should be an increase in the knowledge about nourishment as well as knowhow on exercise instructions. This may have a positive effect on the patient’s physical health and it may raise their lowered lifetime expectancies as well as QOL. Results indicate that exercise therapy and group therapeutic influences have a great value in rehabilitation.