Tekonivelleikattujen potilaiden kuntoutus osastolla: hyviä käytänteitä ja haasteita sairaanhoitajien näkökulmasta
Kivimäki, Janette; Hautoniemi, Sonja (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003022911
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003022911
Tiivistelmä
Suurten nivelten kulumasairaudet ovat lisääntymässä Suomessa ja sen vuoksi tekonivelleikkausten määrä kasvaa. Tekonivelleikkaus on tehokas kirurginen hoitomuoto, joka onnistuessaan parantaa merkittävästi potilaan toimintakykyä, elämänlaatua sekä helpottaa kipuja. Tekonivelleikkauksen jälkeisen kuntoutuksen aloittaminen jo osastolla on hyvin tärkeää toipumisen kannalta. Kuntoutus pitää tässä tapauksessa sisällään fysioterapeutin ohjeiden lisäksi muun muassa jo leikkauspäivänä tai siitä seuraavana päivänä ylös nousemisen sekä perusliikkumisen.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa tekonivelleikattujen potilaiden kuntoutuksesta. Opinnäytetyön tavoitteena on parantaa potilaiden sekä hoitajien tietämystä ja taitoa liittyen tekonivelleikkauksen jälkeiseen aikaan. Tämä opinnäytetyö toteutettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta mukaillen sekä sairaanhoitajien työtä havainnoiden. Tämä opinnäytetyö oli osa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin STEPPI – hanketta ja se toteutettiin yhteistyössä Ortopedian osaston kanssa.
Tietoa opinnäytetyöhön haettiin tietokannoista Medic, Cinahl ja Terveysportti. Lähteitä etsittiin edellä mainittujen lisäksi myös SeAmk Finnasta. Opinnäytetyöhön käytettiin myös Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin sisäisiä materiaaleja. Hakukielinä käytössä olivat Suomi ja Englanti.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset jakautuivat kolmeen eri näkökulmaan: hoitaja, potilas ja läheinen. Tuloksista kävi ilmi, että läheisten huomioon ottamista tekonivelpotilaan hoitotyössä voisi olla enemmänkin, vastuu kuntoutuksesta siirtyy hyvin aikaisessa vaiheessa potilaalle ja sitä suuremmalla syyllä potilaan ohjaus ja opetus ennen leikkausta sekä heti leikkauksen jälkeen on entistä suuremmassa osassa.
Havainnoinnin perusteella ilmapiiri hoitajien ja potilaiden välillä oli rento ja myönteinen. Potilaita avustettiin osastolla pukeutumisessa, liikkumisessa ja apuvälineiden käytössä hyvin. Myöskin kivun hoito otettiin hyvin huomioon. Jatkossa lisähuomiota voisi kiinnittää vuoteeseen siirtymiseen ja sieltä nousun ohjaukseen sekä potilaan saamien jumppaohjeiden käyttöön jo osastolla. Erityisenä haasteena ilmeni muistisairaiden ohjaaminen ja lääkehoidon toteutumisen arvioinnin haastavuus.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa tekonivelleikattujen potilaiden kuntoutuksesta. Opinnäytetyön tavoitteena on parantaa potilaiden sekä hoitajien tietämystä ja taitoa liittyen tekonivelleikkauksen jälkeiseen aikaan. Tämä opinnäytetyö toteutettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta mukaillen sekä sairaanhoitajien työtä havainnoiden. Tämä opinnäytetyö oli osa Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin STEPPI – hanketta ja se toteutettiin yhteistyössä Ortopedian osaston kanssa.
Tietoa opinnäytetyöhön haettiin tietokannoista Medic, Cinahl ja Terveysportti. Lähteitä etsittiin edellä mainittujen lisäksi myös SeAmk Finnasta. Opinnäytetyöhön käytettiin myös Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin sisäisiä materiaaleja. Hakukielinä käytössä olivat Suomi ja Englanti.
Kirjallisuuskatsauksen tulokset jakautuivat kolmeen eri näkökulmaan: hoitaja, potilas ja läheinen. Tuloksista kävi ilmi, että läheisten huomioon ottamista tekonivelpotilaan hoitotyössä voisi olla enemmänkin, vastuu kuntoutuksesta siirtyy hyvin aikaisessa vaiheessa potilaalle ja sitä suuremmalla syyllä potilaan ohjaus ja opetus ennen leikkausta sekä heti leikkauksen jälkeen on entistä suuremmassa osassa.
Havainnoinnin perusteella ilmapiiri hoitajien ja potilaiden välillä oli rento ja myönteinen. Potilaita avustettiin osastolla pukeutumisessa, liikkumisessa ja apuvälineiden käytössä hyvin. Myöskin kivun hoito otettiin hyvin huomioon. Jatkossa lisähuomiota voisi kiinnittää vuoteeseen siirtymiseen ja sieltä nousun ohjaukseen sekä potilaan saamien jumppaohjeiden käyttöön jo osastolla. Erityisenä haasteena ilmeni muistisairaiden ohjaaminen ja lääkehoidon toteutumisen arvioinnin haastavuus.