Ikääntyneen asiakkaan hyvän ravitsemuksen turvaaminen kotihoidossa

Abstract

Hyvän ravitsemuksen turvaaminen on tärkeä osa laadukasta hoitotyötä, johon tulisikin jokaisen kiinnittää entistä enemmän huomiota. Ravitsemuksen merkitys korostuu erityisesti väestön ikääntyessä, jolloin vajaaravitsemuksen riski kasvaa. Aliravitsemus yksistään lisää ikääntyneen immuunivasteen menetystä ja liikuntakyvyttömyyttä. Tämän vuoksi sen aikainen tunnistaminen ja sen huomioiminen ehkäisee ikääntyneen riskiä joutua ympärivuorokautiseen laitoshoitoon. Ikääntyneen hyvä ravitsemus säästää merkittävästi yhteiskunnan resursseja. Ikääntyneen sairaus lisää aina energiantarvetta. Tutkimuksissa kävi ilmi, että kotihoidon asiakkaista jopa 50 % oli korostunut virheravitsemuksen riski. Virheravitsemuksen riskin tunnistaminen vaatii hoitajalta tietoa ja taitoa. Hoitohenkilökunnan tulisikin tietää ravitsemuksen toteuttamisesta, ymmärtää ikääntyneiden ravitsemuksellisia haasteita ja tuntea ikääntyneen asiakkaan ruokailutottumuksia. Opinnäytetyön tarkoituksena on tuoda esille erilaisia keinoja Kuntayhtymä Kaksineuvoisen kotihoidon hoitotyötä tekeville työntekijöille tukemaan ikääntyneiden asiakkaiden turvallista ravitsemusta. Hyvä ravitsemus ennaltaehkäisee aliravitsemusriskiä, ja parantaa kotona asuvan ikäihmisen elämänlaatua ja toimintakykyä. Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä erityisesti hoitajien tietoutta ikääntyneen asiakkaan ravitsemuksen haasteista, jotta virheravitsemuksen riskejä voidaan tunnistaa ja ennaltaehkäistä aiempaa paremmin. Opinnäytetyön kysely toteutettiin verkkokyselynä, johon vastasi 45 Kuntayhtymä Kaksineuvoisen hoitotyötä tekevää työntekijää, joiden vastaukset analysoitiin induktiivisella sisältöanalyysillä. Kyselyn mukaan ikääntyneiden asiakkaiden ravitsemustila on alueella pääasiassa kohtuullisen hyvä. Parannettavaa löytyy hoitotyötä tekevien työntekijöiden ajantasaisesta lisäkoulutuksesta. Lisäkoulutuksen ansiosta hoitajat tunnistaisivat paremmin ikäihmisten aliravitsemusriskit ja saisivat ajantasaista tietoa ikäihmisen hyvästä ravitsemuksesta. Aliravitsemusriskin tunnistaminen ja varhainen puuttuminen vaatii työntekijöiltä monipuolista tietoa ja taitoa, jota voidaan ylläpitää säännöllisin lisäkoulutuksin ja yhtenäisillä seuranta- ja arviointi menetelmillä.