Hundassisterade aktiviteter för lindrande av ensamhetskänslor : Utveckling av en handlingsmodell för lindrande av ensamhet bland hemmaboende äldre med hjälp av den sociala tjänstehunden

Abstract

Nya och innovativa metoder krävs för att effektivt kunna behandla det problem som ensamhet bland hemmaboende äldre utgör. Den demografiska utvecklingen visar att åldersgruppen äldre blir allt större i vårt land, samtidigt som den äldre förväntas bo hemma så länge som möjligt. För att detta ska vara hållbart behöver den äldre vara tillfreds med sin situation och uppleva välbefinnande i tillvaron. Den ofrivilliga ensamheten kan medföra en försämring av både hälsa och välbefinnande.

Syftet med examensarbetet var att undersöka hur den sociala tjänstehunden kan användas som en resurs i lindrandet av ensamhet bland hemmaboende äldre. Målet med undersökningen var att ta reda på vilka hundassisterade aktiviteter som lämpar sig bäst i arbetet med att lindra ensamhetskänslor. Syftet med examensarbetet var även att utveckla en handlingsmodell för arbetet med att lindra ensamhet hos hemmaboende äldre med hjälp av den sociala tjänstehunden.

För undersökningen användes en kvalitativ forskningsmetod i form av semistrukturerade intervjuer med stöd av en intervjuguide. Som analysmetod valdes tematisk analys. Det insamlade materialet bestod av data från 7 stycken intervjuer med hemmaboende äldre som fått besök av den sociala tjänstehunden och deltagit i de hundassisterade aktiviteterna.

I resultaten framkom att besök av det sociala tjänstehundsteamet lindrar ensamhetskänslor och höjer sinnesstämningen. Den sociala tjänstehunden hade en positiv inverkan och de hundassisterade aktiviteterna hjälpte mot både ensamhet och ångest. De hundassisterade aktiviteter som visade sig vara av störst betydelse var kognitiv stimulering och social samvaro. Handlingsmodellen sammanställdes med hjälp av resultaten som framkom i undersökningen.

Uusia ja innovatiivisia menetelmiä tarvitaan ikääntyneiden yksinäisyysongelman ratkaisemiseksi. Väestönkehitys osoittaa, että ikääntyneiden ryhmä kasvaa maassamme, samalla kun tämän ryhmän odotetaan elävän kotona mahdollisimman pitkään. Jotta tämä toteutuisi, ikäihmisten on oltava tyytyväisiä tilanteeseensa ja koettava hyvinvointia elämässään. Tahaton yksinäisyys voi johtaa sekä terveyden että hyvinvoinnin heikkenemiseen.

Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten sosiaalipalvelukoiraa voidaan käyttää hyödyllisenä resurssina ikääntyneiden yksinäisyyden lievittämisessä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitkä koira-avusteiset toiminnot soveltuvat parhaiten yksinäisyyden tunteiden lievittämiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen. Tutkielman tavoitteena oli myös kehittää toimintamalli ikääntyneiden asukkaiden yksinäisyyden lievittämiseksi sosiaalipalvelukoiran avulla.

Tutkimuksessa käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää osittain jäsenneltyjen haastattelujen muodossa haastatteluoppaan tuella. Analyysimenetelmänä käytettiin kvalitatiivista analyysimetodia. Aineisto koostui tiedoista, jotka kerättiin seitsemästä haastattelusta vanhusten kanssa, joiden luona sosiaalipalvelukoiratiimi oli käynyt.

Tulokset osoittivat, että sosiaalipalvelukoirien vierailut lievittävät yksinäisyydentunnetta ja nostavat mielialaa. Sosiaalipalvelukoirilla oli positiivinen vaikutus ja koiran avustamat toimet auttoivat sekä yksinäisyyteen että ahdistukseen. Koiran avustamat toiminnot, jotka osoittautuivat erittäin tärkeiksi, olivat kognitiivinen stimulaatio ja sosiaalinen vuorovaikutus. Toimintamalli koottiin käyttämällä tässä tutkimuksessa esitettyjä tuloksia.

New and innovative methods are needed to address the problem of loneliness among older adults. Demographic trends show that older adults in our country are growing in number, while they are expected to live at home for as long as possible. In order for this to be sustainable, they need to be satisfied with their situation and experience well-being in life. Involuntary loneliness can lead to a deterioration of both health and well-being.

The purpose of the thesis was to investigate how the social service dog can be used as a helpful resource in alleviating loneliness amongst older adults. The aim of the study was to find out which dog-assisted activities are best suited in the work of alleviating feelings of loneliness and increasing well-being. The dissertation also aimed to develop an action model for the work of reducing loneliness amongst older adults with the help of the social service dog.

For the study, a qualitative research method was used in the form of semi-structured interviews with the support of an interview guide. As an analysis method, thematic analysis was chosen. The collected material consisted of data from 7 interviews with older adults who were visited by the social service dog and participated in the dog-assisted activities.

The results showed that visits by the social service dog team alleviate loneliness feelings and raise the mood. The social service dog had a positive impact and the dog-assisted activities helped with both loneliness and anxiety. The dog-assisted activities that proved to be of greatest importance were cognitive stimulation and social interaction. The action model was completed using the results presented in this study.