Visuaalisen palautteen käyttö amputaation jälkeisen aavekivun hoidossa
Flyktman, Iina (2020)
Flyktman, Iina
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003233758
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003233758
Tiivistelmä
Muun muassa raajavammojen ja pahanlaatuisten kasvainten uudet hoitomenetelmät ovat vähentäneet viime vuosina etenkin yläraaja-amputaatioiden tarvetta. Kuitenkin alaraaja-amputaatioista suurin osa on seurausta verenkiertohäiriöistä sekä diabetekseen liittyvistä komplikaatioista ja on arvioitu, että seuraavien 20-30 vuoden kuluessa alaraaja-amputaatioiden ilmaantuvuus kaksinkertaistuu. Amputaation jälkeisestä aavekivusta kärsii arviolta 50-80 % amputaatiopotilaista. Aavekivun suuren esiintyvyyden sekä kroonisesta kivusta aiheutuvan elämänlaadun heikkenemisen vuoksi aavekivun lievittämiseen on pyritty löytämään vaikuttavia ja kustannustehokkaita hoitomuotoja.
Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli lisätä tietoa visuaalisen palautteen käytöstä raaja-amputaation jälkeisen aavekivun hoidossa. Tavoitteena oli kerätä tietoa siitä, millaista terapeuttista harjoittelua aavekivun hoitoon on käytetty ja millaisia tuloksia harjoittelulla on saatu aikaan. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin neljästä Jyväskylän ammattikorkeakoulun verkossa saatavilla olevasta sähköisestä tietokannasta: Academic Search Elite, Cinahl, PEDro ja PubMed. Sisäänottoprosessissa käytiin läpi yhteensä 300 tutkimusta, joista kirjallisuuskatsaukseen valittiin 10 tutkimusta sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti.
Tutkimuksista viisi käsitteli peiliterapiaa, neljä virtuaalitodellisuutta terapiamuotona ja yksi näiden yhdistelmää. Kaikissa tutkimuksissa havaittiin alenemaa aavekivun intensiteetissä harjoittelujaksojen tuloksena. Visuaalisen palautteen käyttö terapiamuotona oli muihin terapiamuotoihin verrattuna tehokkaampaa sekä lyhensi merkittävästi yhtenäisten kipujaksojen kestoa ja esiintyvyyttä. Käsiteltyjen tutkimusten tulokset antavat viitteitä, että visuaalisen palautteen käyttö aavekivun leivittämisessä on vaikuttavaa, kun siihen yhdistetään amputoidun raajan mielikuvaharjoittelu ja kun harjoittelu on säännöllistä. Virtuaalitodellisuuden käytöstä terapiamuotona on tällä hetkellä vielä rajallisesti tutkimustietoa. On kuitenkin viitteitä, että sen avulla voidaan tulevaisuudessa tehostaa visuaalisen palautteen hyötyjä mahdollistamalla monipuolisempi harjoittelu. Lisäksi esimerkiksi pelillisten ominaisuuksien kautta voidaan tehokkaammin sitouttaa ja motivoida potilaita harjoitteluun.
Tämän kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli lisätä tietoa visuaalisen palautteen käytöstä raaja-amputaation jälkeisen aavekivun hoidossa. Tavoitteena oli kerätä tietoa siitä, millaista terapeuttista harjoittelua aavekivun hoitoon on käytetty ja millaisia tuloksia harjoittelulla on saatu aikaan. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin neljästä Jyväskylän ammattikorkeakoulun verkossa saatavilla olevasta sähköisestä tietokannasta: Academic Search Elite, Cinahl, PEDro ja PubMed. Sisäänottoprosessissa käytiin läpi yhteensä 300 tutkimusta, joista kirjallisuuskatsaukseen valittiin 10 tutkimusta sisäänotto- ja poissulkukriteerien mukaisesti.
Tutkimuksista viisi käsitteli peiliterapiaa, neljä virtuaalitodellisuutta terapiamuotona ja yksi näiden yhdistelmää. Kaikissa tutkimuksissa havaittiin alenemaa aavekivun intensiteetissä harjoittelujaksojen tuloksena. Visuaalisen palautteen käyttö terapiamuotona oli muihin terapiamuotoihin verrattuna tehokkaampaa sekä lyhensi merkittävästi yhtenäisten kipujaksojen kestoa ja esiintyvyyttä. Käsiteltyjen tutkimusten tulokset antavat viitteitä, että visuaalisen palautteen käyttö aavekivun leivittämisessä on vaikuttavaa, kun siihen yhdistetään amputoidun raajan mielikuvaharjoittelu ja kun harjoittelu on säännöllistä. Virtuaalitodellisuuden käytöstä terapiamuotona on tällä hetkellä vielä rajallisesti tutkimustietoa. On kuitenkin viitteitä, että sen avulla voidaan tulevaisuudessa tehostaa visuaalisen palautteen hyötyjä mahdollistamalla monipuolisempi harjoittelu. Lisäksi esimerkiksi pelillisten ominaisuuksien kautta voidaan tehokkaammin sitouttaa ja motivoida potilaita harjoitteluun.