Terveydenhoitaja seksuaalikasvattajana : miten nuoret kokevat seksuaalikasvatuksen?
Iivonen, Sini; Linnakylä, Noora (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004014281
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004014281
Tiivistelmä
Seksuaalikasvatusta tulisi saada vauvasta vaariin, mutta sen tärkeys korostuu varsinkin murrosiässä ja yläkoulussa. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, minkälaista seksuaalikasvatusta nuoret saavat yläkoulussa terveydenhoitajalta ja millaista seksuaalikasvatusta he toivoisivat saavansa. Tavoitteena oli kerätä ajantasaisia kokemuksia ja kehitysehdotuksia yläkoulun terveydenhoitajan seksuaalikasvatuksesta.
Tutkimusaineiston muodosti 26 vapaaehtoista lukioikäistä nuorta, jotka osallistuivat Terveystieto 1 –kurssille. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä lomaketta, jossa piti vastata kahteen kysymykseen esseemuotoisesti. Esseen nuoret kirjoittivat terveystiedon tunnin aikana. Aineisto kerättiin yhteen ja analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tuloksissa korostui terveydenhoitajan seksuaalikasvatuksen suppeus ja vähäisyys. Nuoret toivoivat terveydenhoitajalta laajempaa näkemystä ja enemmän aikaa seksuaalikasvatukseen. Seksuaalikasvatuksen laadukkuus vaihteli laadukkaasta kehitettävään. Terveydenhoitajan resurssien vähäisyys koettiin ongelmalliseksi ja terveydenhoitajan resursseja toivottiin lisättävän. Nuorilla oli paljon erilaisia ajatuksia ja toiveita seksuaalikasvatukseen liittyen. Seksuaalikasvatuksen toivottiin olevan monimuotoista ja, että kasvatuksessa käytettäisiin erilaisia tukimateriaaleja.
Johtopäätöksenä on, että terveydenhoitajat tarvitsevat enemmän resursseja ja koulutusta, jotta voivat antaa laadukasta ja yksilöllistä seksuaalikasvatusta. Olisi myös tärkeää, että nuoret otetaan seksuaalikasvatuksen kehittämiseen mukaan. Jatkossa voisi tutkia terveydenhoitajien näkökulmasta sitä, miten he kokevat seksuaalikasvatuksen. Digitaalisuus on ajankohtainen aihe ja voisi tutkia miten terveydenhoitajat hyödyntävät digitaalisuutta seksuaalikasvatuksessa. Myös valtakunnallinen tutkimus olisi paikallaan.
Tutkimusaineiston muodosti 26 vapaaehtoista lukioikäistä nuorta, jotka osallistuivat Terveystieto 1 –kurssille. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin sähköistä lomaketta, jossa piti vastata kahteen kysymykseen esseemuotoisesti. Esseen nuoret kirjoittivat terveystiedon tunnin aikana. Aineisto kerättiin yhteen ja analysoitiin laadullisella sisällönanalyysillä.
Opinnäytetyön tuloksissa korostui terveydenhoitajan seksuaalikasvatuksen suppeus ja vähäisyys. Nuoret toivoivat terveydenhoitajalta laajempaa näkemystä ja enemmän aikaa seksuaalikasvatukseen. Seksuaalikasvatuksen laadukkuus vaihteli laadukkaasta kehitettävään. Terveydenhoitajan resurssien vähäisyys koettiin ongelmalliseksi ja terveydenhoitajan resursseja toivottiin lisättävän. Nuorilla oli paljon erilaisia ajatuksia ja toiveita seksuaalikasvatukseen liittyen. Seksuaalikasvatuksen toivottiin olevan monimuotoista ja, että kasvatuksessa käytettäisiin erilaisia tukimateriaaleja.
Johtopäätöksenä on, että terveydenhoitajat tarvitsevat enemmän resursseja ja koulutusta, jotta voivat antaa laadukasta ja yksilöllistä seksuaalikasvatusta. Olisi myös tärkeää, että nuoret otetaan seksuaalikasvatuksen kehittämiseen mukaan. Jatkossa voisi tutkia terveydenhoitajien näkökulmasta sitä, miten he kokevat seksuaalikasvatuksen. Digitaalisuus on ajankohtainen aihe ja voisi tutkia miten terveydenhoitajat hyödyntävät digitaalisuutta seksuaalikasvatuksessa. Myös valtakunnallinen tutkimus olisi paikallaan.