Hyvinvointia edistävät kotitapaamiset Mäntsälässä vuosina 2016–2018: Kyselytutkimus mielipiteistä ja kotitapaamiskokemuksista
Kuusikunnas, Satu; Rautio, Kati (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004074695
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004074695
Tiivistelmä
Opinnäytetyö käsittelee Mäntsälässä vuosina 2016–2018 tehtyjä hyvinvointia edistäviä kotitapaamisia 75 vuotta täyttäneille. Tutkimuksen tarkoitus on kyselytutkimuksella kartoittaa ikääntyneiden mielipiteitä ja kokemuksia siitä, millaisia vaikutuksia he ovat kokeneet kotitapaamisen tuoneen elämäänsä. Tavoitteena on antaa Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymälle (Keusote) tietoa siitä, miten kotitapaamiset Mäntsälässä on koettu ja mitä vaikutuksia niillä on koettu olleen arkeen.
Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1. Mitä konkreettisia muutoksia kotitapaaminen ja siihen liittyneet aiheet ovat tuoneet ikääntyneiden arkeen? 2. Miten hyödyllisenä kotitapaaminen koetaan jälkikäteen? 3. Miten kotitapaamisen on koettu tukevan kotona pärjäämistä? Aineisto kerättiin lähettämällä tutkittaville postitse kyselylomake. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Siitä laadittiin kuvia ja taulukoita, joissa tulokset ilmoitettiin lukumäärinä ja prosentteina.
Kotitapaamisen seurauksena 16 % vastaajista ilmoitti alkaneensa kiinnittää enemmän huomiota terveyteensä. Edunvalvontavaltuutuksen kertoi tehneensä 14 %. Vastaajista 12 % ilmoitti alkaneensa syödä terveellisemmin ja 10 %, että oli alkanut kiinnittää huomiota unen määrään ja laatuun. Vastaajista 12 % kertoi, ettei ollut tehnyt mitään muutoksia. Lukumääränä tehtyjä muutoksia oli 239. Tämä tarkoitti yli kahta keskimääräistä muutosta kaikkia kyselyyn vastanneita kohden. Vastaajista 67 % piti kotitapaamista hyödyllisenä. Hyödyttömänä sitä piti vain 12 %. Vastaajista 57 % koki kotitapaamisen tukeneen kotona pärjäämistä, koska sen koettiin lisänneen tietoa ja turvallisuuden tunnetta sekä uskoa omaan pärjäämiseen.
Tutkimuksen toinen tutkittavien ryhmä oli kotitapaamisesta kieltäytyneet, joille lähetettiin oma kysely. Kotitapaamisesta kieltäytyneiden ryhmän kyselyn kysymykset olivat soveltuvin osin täysin samat kuin kotitapaamisen vastaanottaneilla. Kyselyn perusteella kaikki kokivat edelleen pärjäävänsä hyvin kotona ja terveys koetiin pääsääntöisesti kohtalaiseksi tai sitä paremmaksi. Kotitapaamisesta kieltäytyneistä 87 % ja kotitapaamisen vastaanottaneista 53 % ei olisi ottanut kotitapaamista vastaan tutkimushetkellä. This thesis is about preventive home visits (PHVs) for people aged 75 and over in Mäntsälä in 2016–2018. The objective of the thesis was to survey the opinions of the elderly about the effects of PHVs in their lives. The aim was to provide Central-Uusimaa Social Care Association (Keusote) with information on how PHVs in Mäntsälä have been experienced and the effect they have had on their everyday lives.
There are three research questions: 1. What concrete changes have the PHV and related topics brought to the everyday lives of the elderly? 2. How useful is the PHV viewed afterwards? 3. How is the PHV considered to support coping at home? The data was collected by sending a questionnaire to the subjects by post. The data were analyzed with SPSS software. Graphs and tables were made showing results in numbers and percentages.
As result of the PHV, 16 % of respondents said they had started paying more attention to their health. 14 % reported that they had done a continuing power of attorney. 12 % said they had started eating healthier and 10 % said they had started paying attention to the amount/quality of their sleep. 12 % had made no changes. The number of changes was 239. This meant more than two average changes per all respondents. 67 % respondents found PHVs useful. Only 12 % of respondents considered PHVs as useless. 57 % of the respondents felt that the PHV supported their coping at home because it was felt that it increased their knowledge, their sense of security and their belief in their own coping.
Another group of respondents in the study had refused a PHV. A questionnaire that was made for them was sent to them. The questions of the questionnaire of the group refusing PHVs were, where applicable, the same as those of the group accepting PHVs. According to this questionnaire respondents still felt that they were doing well at home, and health was generally rated as moderate or better. 87 % of those who refused a PHV and 53 % of those who received a PHV would not have accepted a PHV at the time of the survey.
Tutkimuskysymyksiä on kolme: 1. Mitä konkreettisia muutoksia kotitapaaminen ja siihen liittyneet aiheet ovat tuoneet ikääntyneiden arkeen? 2. Miten hyödyllisenä kotitapaaminen koetaan jälkikäteen? 3. Miten kotitapaamisen on koettu tukevan kotona pärjäämistä? Aineisto kerättiin lähettämällä tutkittaville postitse kyselylomake. Aineisto analysoitiin SPSS-ohjelmalla. Siitä laadittiin kuvia ja taulukoita, joissa tulokset ilmoitettiin lukumäärinä ja prosentteina.
Kotitapaamisen seurauksena 16 % vastaajista ilmoitti alkaneensa kiinnittää enemmän huomiota terveyteensä. Edunvalvontavaltuutuksen kertoi tehneensä 14 %. Vastaajista 12 % ilmoitti alkaneensa syödä terveellisemmin ja 10 %, että oli alkanut kiinnittää huomiota unen määrään ja laatuun. Vastaajista 12 % kertoi, ettei ollut tehnyt mitään muutoksia. Lukumääränä tehtyjä muutoksia oli 239. Tämä tarkoitti yli kahta keskimääräistä muutosta kaikkia kyselyyn vastanneita kohden. Vastaajista 67 % piti kotitapaamista hyödyllisenä. Hyödyttömänä sitä piti vain 12 %. Vastaajista 57 % koki kotitapaamisen tukeneen kotona pärjäämistä, koska sen koettiin lisänneen tietoa ja turvallisuuden tunnetta sekä uskoa omaan pärjäämiseen.
Tutkimuksen toinen tutkittavien ryhmä oli kotitapaamisesta kieltäytyneet, joille lähetettiin oma kysely. Kotitapaamisesta kieltäytyneiden ryhmän kyselyn kysymykset olivat soveltuvin osin täysin samat kuin kotitapaamisen vastaanottaneilla. Kyselyn perusteella kaikki kokivat edelleen pärjäävänsä hyvin kotona ja terveys koetiin pääsääntöisesti kohtalaiseksi tai sitä paremmaksi. Kotitapaamisesta kieltäytyneistä 87 % ja kotitapaamisen vastaanottaneista 53 % ei olisi ottanut kotitapaamista vastaan tutkimushetkellä.
There are three research questions: 1. What concrete changes have the PHV and related topics brought to the everyday lives of the elderly? 2. How useful is the PHV viewed afterwards? 3. How is the PHV considered to support coping at home? The data was collected by sending a questionnaire to the subjects by post. The data were analyzed with SPSS software. Graphs and tables were made showing results in numbers and percentages.
As result of the PHV, 16 % of respondents said they had started paying more attention to their health. 14 % reported that they had done a continuing power of attorney. 12 % said they had started eating healthier and 10 % said they had started paying attention to the amount/quality of their sleep. 12 % had made no changes. The number of changes was 239. This meant more than two average changes per all respondents. 67 % respondents found PHVs useful. Only 12 % of respondents considered PHVs as useless. 57 % of the respondents felt that the PHV supported their coping at home because it was felt that it increased their knowledge, their sense of security and their belief in their own coping.
Another group of respondents in the study had refused a PHV. A questionnaire that was made for them was sent to them. The questions of the questionnaire of the group refusing PHVs were, where applicable, the same as those of the group accepting PHVs. According to this questionnaire respondents still felt that they were doing well at home, and health was generally rated as moderate or better. 87 % of those who refused a PHV and 53 % of those who received a PHV would not have accepted a PHV at the time of the survey.