Palkitsemisen vaikutus jääkiekkopelaajien motivaatioon
Kareinen, Mirko (2020)
Lataukset:
Kareinen, Mirko
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004175289
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004175289
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia kokonaisvaltaisesti jääkiekkopelaajien palkitsemista, sen hyödyllisyyttä sekä sen vaikutuksista motivaatioon. Tavoitteeni oli selvittää ja analysoida, mitkä palkitsemisen tavoista olivat onnistuneet ja mitkä olivat epäonnistuneet. Selvitin, minkälaisia ristiriitatilanteita palkitsemisessa syntyy. Lisäksi tutkin valmentajan vaikutuksia palkitsemiseen sekä motivaatioon ja agentin vaikutuksia pelaajien sopimuksiin. Tämän toivoin edesauttavan pelaajien motivaatiota, joukkueen tulosta sekä auttavan yksilöitä sekä joukkueita selvittämään palkitsemisen oikeat keinot.
Työn teoreettinen viitekehys antaa kattavan tietoperustan tutkimukselle ja tuloksien analysointiin. Päälähteinä opinnäytetyössä toimivat Hakonen, Hakonen, Hulkko-Nyman, & Ylikorkala (2014, 2018), Nylander, Nylander & Hakonen (2015), Kauhanen, Tuomi & Sarajärvi. Lähteinä toimi myös monipuolinen urheilukirjallisuus.
Tutkimuksessa haastattelin seitsemää jääkiekkopelaajaa sekä agenttia, urheilujohtajaa ja valmentajaa. Haastateltavien anonymiteetin varmistamiseksi kerroin vain, mitä he ovat uran aikana tehneet. Haastattelut toteutettiin puhelimitse. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Haastattelu itsessään oli puolistrukturoitu, joka mahdollisti avoimen keskustelun tutkimusaiheesta. Haastattelujen analysointi tapahtui teoriaohjaavalla sisällönanalyysi mallilla. Opinnäytetyö toteutettiin keväällä 2020.
Haastattelujen tuloksista ilmeni, että koko joukkueen palkitsemisen koettiin parantavan joukkueen motivaatiota. Joukkueen palkitseminen oli myös tehokkaampaa sekä yleisempää kuin yksilöllinen palkitseminen. Motivoivimmat palkitsemisen tavat olivat palkka, bonusjärjestelmät, kuten pistekeskiarvobonukset, pelaaminen, peliaika, pelisuoritukset, palautteet, arvostukset, erilaiset matkat, mahdollisuus nähdä omaa perhettä sekä joukkueena voittaminen. Epäonnistuneet palkitsemistavat johtuivat pääosin huonosta esimiestyöstä, kuten epätasa-arvoisesta peliajasta suhteessa pelisuorituksiin. Kaikki ristiriitatilanteet johtuivat joko siitä että, yksilölliset palkitsemisen tavat haittasivat koko joukkueen pelaamista sekä tulosta tai niin, että yksilöllä oli erityisiä etuja joukkueeseen nähden. Valmentajan vaikutusta motivaatioon korostettiin paljon. Tärkeimmäksi valmentajan ominaisuudeksi nousi se, että valmentaja pystyy luomaan ainutlaatuisen ilmapiirin, jossa jokainen puhaltaa yhteen hiileen. Agenttien toimintaan oltiin suurimmaksi osaksi tyytyväisiä ja pelaajat painottivat sitä, kuinka suuri merkitys heillä on sopimuksien synnyssä. Sukupolvien erot olivat haastatteluissa huomattavissa. Nykysukupolvi tarvitsee enemmän henkistä valmennusta.
Opinnäytetyön kehitysehdotuksena oli tuottaa jääkiekkopelaajille ura- ja opintopolkuja, joka antaisi mahdollisuuksia esimiestyöhön, sillä tutkimuksen mukaan jääkiekkopelaajat siirtyvät valmentajaksi liian nopeasti ilman minkäänlaista esimieskoulutusta.
Työn teoreettinen viitekehys antaa kattavan tietoperustan tutkimukselle ja tuloksien analysointiin. Päälähteinä opinnäytetyössä toimivat Hakonen, Hakonen, Hulkko-Nyman, & Ylikorkala (2014, 2018), Nylander, Nylander & Hakonen (2015), Kauhanen, Tuomi & Sarajärvi. Lähteinä toimi myös monipuolinen urheilukirjallisuus.
Tutkimuksessa haastattelin seitsemää jääkiekkopelaajaa sekä agenttia, urheilujohtajaa ja valmentajaa. Haastateltavien anonymiteetin varmistamiseksi kerroin vain, mitä he ovat uran aikana tehneet. Haastattelut toteutettiin puhelimitse. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisella tutkimusmenetelmällä. Haastattelu itsessään oli puolistrukturoitu, joka mahdollisti avoimen keskustelun tutkimusaiheesta. Haastattelujen analysointi tapahtui teoriaohjaavalla sisällönanalyysi mallilla. Opinnäytetyö toteutettiin keväällä 2020.
Haastattelujen tuloksista ilmeni, että koko joukkueen palkitsemisen koettiin parantavan joukkueen motivaatiota. Joukkueen palkitseminen oli myös tehokkaampaa sekä yleisempää kuin yksilöllinen palkitseminen. Motivoivimmat palkitsemisen tavat olivat palkka, bonusjärjestelmät, kuten pistekeskiarvobonukset, pelaaminen, peliaika, pelisuoritukset, palautteet, arvostukset, erilaiset matkat, mahdollisuus nähdä omaa perhettä sekä joukkueena voittaminen. Epäonnistuneet palkitsemistavat johtuivat pääosin huonosta esimiestyöstä, kuten epätasa-arvoisesta peliajasta suhteessa pelisuorituksiin. Kaikki ristiriitatilanteet johtuivat joko siitä että, yksilölliset palkitsemisen tavat haittasivat koko joukkueen pelaamista sekä tulosta tai niin, että yksilöllä oli erityisiä etuja joukkueeseen nähden. Valmentajan vaikutusta motivaatioon korostettiin paljon. Tärkeimmäksi valmentajan ominaisuudeksi nousi se, että valmentaja pystyy luomaan ainutlaatuisen ilmapiirin, jossa jokainen puhaltaa yhteen hiileen. Agenttien toimintaan oltiin suurimmaksi osaksi tyytyväisiä ja pelaajat painottivat sitä, kuinka suuri merkitys heillä on sopimuksien synnyssä. Sukupolvien erot olivat haastatteluissa huomattavissa. Nykysukupolvi tarvitsee enemmän henkistä valmennusta.
Opinnäytetyön kehitysehdotuksena oli tuottaa jääkiekkopelaajille ura- ja opintopolkuja, joka antaisi mahdollisuuksia esimiestyöhön, sillä tutkimuksen mukaan jääkiekkopelaajat siirtyvät valmentajaksi liian nopeasti ilman minkäänlaista esimieskoulutusta.