Nikkelirikasteen ikääntyminen
Hakala, Lauri (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004175286
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004175286
Tiivistelmä
Työssä tutkittiin nikkelirikasteen ikääntymistä, koska rikasteen ominaisuuksien on huomattu muuttuvan varastoinnissa. Oletetaan, että rikaste menettää osan lämpöarvostaan, kun sulfidit muuttuvat sulfaateiksi ja rikaste kokkaroituu ajan kuluessa. Työn tavoitteena oli tutkia, pitääkö tämä olettamus paikkansa. Lisäksi pyrittiin selvittämään reaktiomekanismeja mm. sitä, miten nopeasti ja pitkälle reaktio tapahtuu.
Työssä otettiin varastokasoista mineraalinäytteitä, joiden ei pitäisi vielä juurikaan olla hapettuneita. Näytteitä otettiin kahden viikon välein kolmesta eri rikasteesta. Näytteistä kaksi oli nikkelirikastetta ja yksi kuparirikaste, joka toimi samalla vertailunäytteenä.
Kaikista näytteistä määritettiin laboratoriossa raekoko, lämpöarvo ja kokonaisrikki/sulfaatti -suhde. Pommikalorimetrikokeissa näytteet syttyivät huonosti tai eivät ollenkaan, joten lämpöarvo saatiin määritettyä vain yhdestä näytteestä. Tuloksien mukaan jokainen rikastenäyte oli kokkaroitunut, mutta kuparirikasteen raekoko oli tullut osittain pienemmäksi varastoinnin aikana. Nikkelirikasteen raekoko oli kasvanut huomattavasti yli 0,25 mm kokoiseksi. Kokonaisrikki/sulfaatti määrityksessä huomattiin hyvin, kuinka jokainen rikaste oli hapettunut ja sulfidit olivat muuttunut sulfaateiksi.
Insinöörityö tuotti arvokasta tietoa mineraalinäytteiden käyttäytymisestä lyhyen varastoinnin aikana. Vielä tulisi selvittää, miten rikaste käyttäytyisi varastossa, jossa ilmasto on erilainen kuin tässä tutkimuksessa, siis todellisissa varastointiolosuhteissa. Tulosten mukaan on selvää, että mineraalirikaste menettää osan lämpöarvostaan varastoinnin aikana.
Työssä otettiin varastokasoista mineraalinäytteitä, joiden ei pitäisi vielä juurikaan olla hapettuneita. Näytteitä otettiin kahden viikon välein kolmesta eri rikasteesta. Näytteistä kaksi oli nikkelirikastetta ja yksi kuparirikaste, joka toimi samalla vertailunäytteenä.
Kaikista näytteistä määritettiin laboratoriossa raekoko, lämpöarvo ja kokonaisrikki/sulfaatti -suhde. Pommikalorimetrikokeissa näytteet syttyivät huonosti tai eivät ollenkaan, joten lämpöarvo saatiin määritettyä vain yhdestä näytteestä. Tuloksien mukaan jokainen rikastenäyte oli kokkaroitunut, mutta kuparirikasteen raekoko oli tullut osittain pienemmäksi varastoinnin aikana. Nikkelirikasteen raekoko oli kasvanut huomattavasti yli 0,25 mm kokoiseksi. Kokonaisrikki/sulfaatti määrityksessä huomattiin hyvin, kuinka jokainen rikaste oli hapettunut ja sulfidit olivat muuttunut sulfaateiksi.
Insinöörityö tuotti arvokasta tietoa mineraalinäytteiden käyttäytymisestä lyhyen varastoinnin aikana. Vielä tulisi selvittää, miten rikaste käyttäytyisi varastossa, jossa ilmasto on erilainen kuin tässä tutkimuksessa, siis todellisissa varastointiolosuhteissa. Tulosten mukaan on selvää, että mineraalirikaste menettää osan lämpöarvostaan varastoinnin aikana.