Sähköisen kaupankäynnin kehitys ja digitalisaatio arvonlisäverotuksen näkökulmasta

Abstract

Liiketoimintojen sähköistyessä on noussut esille kysymys arvonlisäveromäärien oikeasta kantamisesta. Sähköiset palvelut kattavat sähköisten tietoverkkojen, alustojen ja internetin välityksellä myydyt tavarat ja palvelut. Suoran sähköisen kaupankäynnin osalta tämä tarkoittaa ostojen kohdistumista aineettomiin hyödykkeisiin. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää suoran sähköisen kaupankäynnin arvonlisäverotusta sekä digitalisaation aiheuttamia muutoksia yritysten toimintaan ja arvonlisäverotukseen. Palvelujen myyntimaasäännöksen mukaan elinkeinonharjoittajalle tapahtuva myynti verotetaan siinä maassa, johon ostaja on sijoittautunut. Myyntimaaksi katsotaan ostajan kiinteä toimipaikka tai ostajan kotivaltio, jossa ostaja toimii elinkeinonharjoittajana. Suorassa sähköisessä kaupankäynnissä digitaalisessa muodossa olevan hyödykkeen luovutus katsotaan palvelun luovutukseksi. Verotusvaltio määrätään tällöin palveluiden myyntimaasäännösten perusteella. Myyntimaa määritellään arvonlisäverolaissa palvelun luonteen perusteella. Myyntimaana pidetään yleensä maata, jossa palvelu pääasiallisesti tulkitaan kulutetuksi. Digitalisaatio mahdollistaa uusia liiketoimintamalleja, palveluita ja tuotteita, joita voidaan tuottaa uudella tavalla. Arvoketjun muutosten myötä digitalisaation tuomat veroratkaisut tulevat vaikuttamaan myös perinteisen liiketoiminnan verotuksen pelisääntöihin. Yritysten välisessä kaupankäynnissä muutoksia arvonlisäverotukseen ei ole toistaiseksi tehty.