Turvatilamallin kehittäminen ja käyttöönotto
Korte, Mikko (2020)
Korte, Mikko
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004245869
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202004245869
Tiivistelmä
Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa suoritettavien mielenterveyslain mukaisten tahdonvastaisten toimenpiteiden yhteydessä on suuri riski työ- ja potilasturvallisuuden vaarantumiselle esimerkiksi potilaan henkilökuntaan kohdistaman väkivallan muodossa. Työssä kohdattu väkivalta ja sen riski ovat kriittisiä heikentäviä tekijöitä psykiatrialla työskentelevän hoitohenkilökunnan fyysiselle ja psyykkiselle hyvinvoinnille. Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa sovellettavilla hoidollisilla interventioilla, kuten vuorovaikutuksen lisäämisellä tai yksilöllisen hoitosuunnitelman tekemisellä, on merkittävä vaikutus tahdonvastaisten toimenpiteiden määrään ja siten myös työ- ja potilasturvallisuuteen.
Kehittämisprojektin tarkoitus oli määrittää ja mallintaa toiminta- ja hoitomalleja, joilla pystytään turvallisesti hoitamaan vaikeasti oireilevia potilaita akuuttipsykiatrisessa hoitoympäristössä. Tällaisia toiminta- ja hoitomalleja ovat esimerkiksi väkivaltariskin arviointiin käytetty arviointimittari Brøset Violence Checklist, jolla voidaan luotettavasti arvioida potilaan riskiä väkivaltaiselle käyttäytymiselle, ja psykiatrisen hoitotyön tarpeisiin kehitetty hoitajan terapeuttista vuorovaikutusta tukeva hoito-ohje.
Kehittämisprojektin tavoitteena oli edistää ja kouluttaa turvallisia toiminta- ja hoitomalleja projektiin osallistuvien yksiköiden turvatilojen pilottikokeilua varten. Kehittämisprojektin tuotoksena kehitettiin kirjallinen turvatilamalli, jossa ohjeistetaan turvatilassa suoritettavaa käytännön päivittäistä psykiatrista hoitotyötä, ja kuvaillaan työ- ja potilasturvallisuutta edistäviä toiminta- ja hoitomalleja. Turvatilamallia soveltamalla pystytään edistämään henkilökunnan ja potilaiden välistä vuorovaikutusta, parantamaan potilaiden yksilöllisen hoidon suunnittelua, ja vähentämään psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa suoritettavia tahdonvastaisia toimenpiteitä. Coercive measures in acute psychiatric setting are significant risk factors what comes to occupational hazards, such as verbal or physical violence, towards mental health professionals. Occupational risks and violent incidents have lowering impact to both mental and physical well-being of mental health professionals. Certain interventions and action models, such as increased interaction between the staff and patient, or introducing an individual crisis plan for the patient, can have positive impact to the usage of coercive measures, and therefore to occupational- and patientsafety.
The purpose of the development project was to identify and introduce interventions and action models, which can be used in treating patients with challenging behavior in acute psychiatric setting. Such interventions are for example Brøset Violence Checklist, that can be used in assessing the acute risk of violent behavior, and a specially developed guideline for psychiatric nursing staff, that promotes therapeutic interaction between staff and the patient.
The aim of the development project was to promote and introduce safe interventions and action models to the participating acute psychiatric wards concerning their safety cell pilot study. As a product of the development project, a written safety cell model was developed, which instructs daily psychiatric nursing routines taking place in the safety cells during the pilot study, and describes interventions and action models that promote occupational- and patientsafety. Introducing safety cell model can increase interaction between the staff and the patients, improve individual patient treatment plans, and decrease the number of coercive measures needed in acute psychiatric setting.
Kehittämisprojektin tarkoitus oli määrittää ja mallintaa toiminta- ja hoitomalleja, joilla pystytään turvallisesti hoitamaan vaikeasti oireilevia potilaita akuuttipsykiatrisessa hoitoympäristössä. Tällaisia toiminta- ja hoitomalleja ovat esimerkiksi väkivaltariskin arviointiin käytetty arviointimittari Brøset Violence Checklist, jolla voidaan luotettavasti arvioida potilaan riskiä väkivaltaiselle käyttäytymiselle, ja psykiatrisen hoitotyön tarpeisiin kehitetty hoitajan terapeuttista vuorovaikutusta tukeva hoito-ohje.
Kehittämisprojektin tavoitteena oli edistää ja kouluttaa turvallisia toiminta- ja hoitomalleja projektiin osallistuvien yksiköiden turvatilojen pilottikokeilua varten. Kehittämisprojektin tuotoksena kehitettiin kirjallinen turvatilamalli, jossa ohjeistetaan turvatilassa suoritettavaa käytännön päivittäistä psykiatrista hoitotyötä, ja kuvaillaan työ- ja potilasturvallisuutta edistäviä toiminta- ja hoitomalleja. Turvatilamallia soveltamalla pystytään edistämään henkilökunnan ja potilaiden välistä vuorovaikutusta, parantamaan potilaiden yksilöllisen hoidon suunnittelua, ja vähentämään psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa suoritettavia tahdonvastaisia toimenpiteitä.
The purpose of the development project was to identify and introduce interventions and action models, which can be used in treating patients with challenging behavior in acute psychiatric setting. Such interventions are for example Brøset Violence Checklist, that can be used in assessing the acute risk of violent behavior, and a specially developed guideline for psychiatric nursing staff, that promotes therapeutic interaction between staff and the patient.
The aim of the development project was to promote and introduce safe interventions and action models to the participating acute psychiatric wards concerning their safety cell pilot study. As a product of the development project, a written safety cell model was developed, which instructs daily psychiatric nursing routines taking place in the safety cells during the pilot study, and describes interventions and action models that promote occupational- and patientsafety. Introducing safety cell model can increase interaction between the staff and the patients, improve individual patient treatment plans, and decrease the number of coercive measures needed in acute psychiatric setting.
