Lihasrelaksantit leikkausosastolla : oppimateriaalia sairaanhoitajaopiskelijoille

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa tietoa lihasrelaksanteista kirjallisuuskatsaukseen perustuen (n=20), ja luoda tietopaketti sairaanhoitajaopiskelijoille. Työn tavoitteena on kehittää potilas- ja lääkitysturvallisuutta edistämällä tulevien sairaanhoitajien osaamista intraoperatiivisessa käytössä olevista lihasrelaksanteista. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Turun Ammattikorkeakoulu.

Lihasrelaksantit ovat lääkeryhmä, jotka estävät lihaksen supistumisen hermo-lihasliitostasolla, aiheuttaen täten lihasten lamaantumisen. Niitä hyödynnetään anestesiassa intubaation helpottamiseksi (lamaamalla nielun lihaksia) sekä optimoimaan kirurgisia olosuhteita (estämällä lihasten spontaanit liikkeet). Lihasrelaksantit jaetaan depolarisoiviin ja nondepolarisoiviin lihasrelaksantteihin. Suomessa käytettäviä nondepolarisoivia lihasrelaksantteja ovat mivakuuri, rokuroni, pankuroni, sisatrakuuri ja vekuroni. Depolarisoivista lihasrelaksanteista vain suksinyylikoliini on Suomessa käytössä. Lihasrelaksanttien lamaavaa vaikutusta seurataan sähköstimulaatiolla ja seuraamalla näin syntyviä vasteita lihaksessa. Erilaisia stimulaatiomenetelmiä ovat mm. yksittäiset stimulukset, neljän sarja-stimulaatio, kaksoispurskestimulaatio sekä tetaaninen stimulaatio.

Jäännösrelaksaatiolla tarkoitetaan tilaa, jossa potilaan lihasvoima on anestesian jälkeen puutteellisesti palautunut. Jäännösrelaksaatiolle ominaista on erityisesti hengityslihasten heikkous, mikä puolestaan voi johtaa vakaviin haittavaikutuksiin. Lihasrelaksanttien vaikutus kumotaan perinteisesti käyttämällä asetyylikoliiniesteraasin estäjää, neostigmiinia. Viimeisten vuosikymmenten aikana on kehitetty myös uusi kumoava lääke, sugammadeksi, joka tarjoaa vaihtoehtoisen keinon kumota lihaslama.

Opinnäytetyön aineistosta on tehty oppimateriaalia sairaanhoidon opiskelijoille powerpointesitelmän muodossa. Kyseisen oppimateriaalin toimivuudesta tulisi saada jatkossa palautetta esimerkiksi kyselyllä.

The purpose of this thesis was to create a narrative literature review (n=20) about the use of neuromuscular blocking agents (NMBAs) in the operating department, and create learning material for nursing students based on the current literature. The goal is to improve patient outcomes by advancing the knowledge of future nurses on the use of NMBAs during anesthesia. The mandator for this thesis is Turku University of Applied Sciences.

NMBAs are a group of drugs that prevent muscle contraction in the neuromuscular junction, thus paralyzing the muscle. They are used in anesthesia to facilitate intubation (by paralyzing the pharyngeal muscles) and to optimize surgical conditions (by preventing spontaneous movement). NMBAs can be divided into depolarizing and nondepolarizing NMBAs. Nondepolarizing NMBAs used in Finland are mivacurium, rocuronium, pancuronium, cisatracurium and vecuronium. The only depolarizing relaxant used in Finland is succinylcholine. The paralyzing effect of NMBAs is monitored with electric stimulation, and observing the reaction of the muscle. Different methods of electric stimulation are the single twitch stimulation, the train-of-four stimulation, double-burststimulation, and tetanic stimulation.

Residual neuromuscular blockade (RNMB) is a state in which the patients muscle functions are not fully recovered. Especially the respiratory muscles are affected by RNMB, which in turn can lead to serious adverse events. Traditionally, the effect of NMBAs is reversed using an acetylcholinesterase inhibitor, neostigmine. Within the last two decades a new reversal agent, sugammadex, has been developed, which offers an alternative way of reversing the effect of NMBAs.

Learning material was made based on the data of this thesis. The material is in the form a powerpoint-presentation. In the future, feedback on the effectiveness of the learning material is needed, for example in form of a quiz.