Ihmisen rasvakudoksesta eristettyjen kantasolujen erilaistaminen rasvasoluiksi : kasvatusolosuhteiden optimointi

Abstract

Tämä opinnäytetyö tehtiin Tampereen yliopiston lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa Aikuisten kantasolut -tutkimusryhmässä. Tutkimusryhmä karakterisoi soluja ja optimoi kasvuolosuhteita luu-, rusto-, iho- ja pehmytkudossovelluksiin. Tällä hetkellä tutkimusryhmän kliiniset potilashoidot keskittyvät luusovelluksiin.

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää IBMX:n induktioajan sekä rosiglitatsonin käytön vaikutusta ihmisen rasvakudoksesta eristettyjen kantasolujen erilaistumiseen rasvasoluiksi. Tavoitteena oli saada tuloksia, joita voidaan hyödyntää tutkimusryhmän rasvasolujen erilaistusmenetelmän kehittämisessä. Työn tarkoituksena oli testata kolmea erilaista erilaistusmenetelmää ja testata jokainen niistä kolmella eri potilaista peräisin olevalla solulinjalla. Erilaistumisen onnistumista oli tarkoitus analysoida CCK-8 - ja AdipoRed -menetelmillä sekä jatkuvalla visuaalisella analysoinnilla.

Kahden ensimmäisen erilaistusmenetelmän ainoa ero oli IBMX:n induktioaika, joka oli ensimmäisessä menetelmässä 24 tuntia ja toisessa 72 tuntia. Kolmas menetelmä erosi kahdesta muusta siten, että sen kasvatusliuoksen yhtenä komponenttina käytettiin rosiglitatsonia. Lisäksi siirrostettavien solujen määrä sekä kasvatusajat olivat erilaiset kahteen muuhun menetelmään verrattuna.

Opinnäytetyölle asetetut tavoitteet saavutettiin. Sekä CCK-8 – ja AdipoRed -analyyseista että visuaalisesta analysoinnista saatiin selkeitä tuloksia, joiden perusteella voitiin todeta, ettei IBMX:n induktioajan kasvattamisella ole vaikutusta rasvaerilaistumiseen. Lisäksi saaduista tuloksista ilmeni, että rosiglitatsonia sisältävä menetelmä on testatuista menetelmistä selkeästi tehokkain rasvaerilaistumisen kannalta. Tämän opinnäytetyön perusteella rosiglitatsoni toimii rasvaerilaistumisen tehostajana. Tutkimuksesta saatiin hyödyllisiä tuloksia, joiden avulla tutkimusryhmän käytössä olevaa rasvasolujen erilaistusmenetelmää voidaan tulevaisuudessa kehittää.

This study was conducted in the Adult Stem Cells research group at Faculty of Medicine and Health Technology of Tampere University. The purpose of this thesis was to investigate the effects of IBMX’s induction time and the use of rosiglitazone on the adipogenic differentiation of stem cells isolated from human adipose tissue. The objective was to test three different protocols for adipogenic differentiation and test each of them by using three different cell lines. The success of the differentiation was analyzed by the CCK-8 and AdipoRed methods in addition to visual analysis.

The only difference between the first two protocols was the induction time of IBMX. The third protocol differed from the other two by the use of rosiglitazone as a component of the differentiation medium. In addition, the number of cells to be inoculated and the growth times were different compared to the other two protocols.

The aims of this thesis were achieved. The results showed that increasing the induction time of IBMX has no effect on adipogenic differentiation. Furthermore, on the grounds of the results the protocol containing rosiglitazone is by far the most effective of the tested protocols for adipogenic differentiation. Based on this thesis, rosiglitazone acts as an enhancer of adipogenic differentiation. The results obtained from this study can be utilized in the future in the development of the research group’s protocol for adipogenic differentiation.