Käyttäjälähtöinen Omaolo -verkkokoulutus terveydenhuollon ammattilaisille
Juusonen, Wilma (2020)
Juusonen, Wilma
2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005067472
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005067472
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda käyttäjälähtöinen Omaolo-verkkokoulutus terveydenhuollon ammattilaisille ja tutkia, miten verkkokoulutus tukee terveydenhuollon ammattilaisia Omaolo-palveluiden käyttöönotossa sekä miten ammattilaiset kokevat verkkokoulutuksen käytettävyyden ja hyödynnettävyyden työssään. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, voidaanko sähköisten terveyspalveluiden käyttöönoton haasteita vähentää palvelumuotoilun menetelmin kehitetyn verkkokoulutuksen avulla.
Opinnäytetyön tutkimusote oli konstruktiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällisiä eli kvantitatiivisia kyselyjä. Sähköisessä alkukyselyssä tutkittiin terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia verkko-opiskelusta, opiskeluun käytettävästä ajasta, oppimista edistävistä ja estävistä tekijöistä sekä kokemuksista Omaolo-palvelun käytöstä. Opinnäytetyössä luodun käyttäjälähtöisen Omaolo.help -verkkokoulutuksen käyttökokemuksia tutkittiin myös sähköisen kyselyn avulla. Alkukyselyyn vastasi 103 ja opinnäytetyössä luodun Omaolo.help -verkkokoulutuksen käyttökokemuksiin liittyvään kyselyyn 6 terveydenhuollon ammattilaista.
Alkukyselyssä tuli ilmi, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat motivoituneita kehittämään osaamistaan työelämässä. Osaamisen kehittämisen ja opiskelun selkeimpiä esteitä ovat kiire ja resurssien puute. Kyselyn perusteella 60 minuutin opiskelujaksot ovat vastaajille mieluisimpia. Tekstit, kuvat ja videot ovat suosituimpia opiskelutapoja. Alkukyselyä hyödynnettiin Omaolo.help-verkkokoulutuksen kehittämisessä. Lisäksi verkkokoulutuksen kehittämisessä hyödynnettiin palvelumuotoilua asiakasymmärryksen syventämisessä, sisällön kehittämisessä ja prototypioinnissa. Käyttökokemuskyselyn vastausten perusteella verkkokoulutus on selkeä ja helppokäyttöinen. Lisäksi vastaajat kokivat verkkokoulutuksen hyödylliseksi Omaolo-palvelun käyttöönotossa.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää muiden digipalveluiden käyttöönotossa ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattujen käyttäjälähtöisten verkkokoulutuksien suunnittelussa ja toteutuksessa. Lisäksi jatkotutkimusehdotuksina nousivat esille uusien digitaalisten työvälineiden ja viestintäkanavien lisääntyessä digivuorovaikutuksen tutkiminen sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa.
Opinnäytetyön tutkimusote oli konstruktiivinen tutkimus ja tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällisiä eli kvantitatiivisia kyselyjä. Sähköisessä alkukyselyssä tutkittiin terveydenhuollon ammattilaisten kokemuksia verkko-opiskelusta, opiskeluun käytettävästä ajasta, oppimista edistävistä ja estävistä tekijöistä sekä kokemuksista Omaolo-palvelun käytöstä. Opinnäytetyössä luodun käyttäjälähtöisen Omaolo.help -verkkokoulutuksen käyttökokemuksia tutkittiin myös sähköisen kyselyn avulla. Alkukyselyyn vastasi 103 ja opinnäytetyössä luodun Omaolo.help -verkkokoulutuksen käyttökokemuksiin liittyvään kyselyyn 6 terveydenhuollon ammattilaista.
Alkukyselyssä tuli ilmi, että terveydenhuollon ammattilaiset ovat motivoituneita kehittämään osaamistaan työelämässä. Osaamisen kehittämisen ja opiskelun selkeimpiä esteitä ovat kiire ja resurssien puute. Kyselyn perusteella 60 minuutin opiskelujaksot ovat vastaajille mieluisimpia. Tekstit, kuvat ja videot ovat suosituimpia opiskelutapoja. Alkukyselyä hyödynnettiin Omaolo.help-verkkokoulutuksen kehittämisessä. Lisäksi verkkokoulutuksen kehittämisessä hyödynnettiin palvelumuotoilua asiakasymmärryksen syventämisessä, sisällön kehittämisessä ja prototypioinnissa. Käyttökokemuskyselyn vastausten perusteella verkkokoulutus on selkeä ja helppokäyttöinen. Lisäksi vastaajat kokivat verkkokoulutuksen hyödylliseksi Omaolo-palvelun käyttöönotossa.
Opinnäytetyön tuloksia voidaan hyödyntää muiden digipalveluiden käyttöönotossa ja terveydenhuollon ammattilaisille suunnattujen käyttäjälähtöisten verkkokoulutuksien suunnittelussa ja toteutuksessa. Lisäksi jatkotutkimusehdotuksina nousivat esille uusien digitaalisten työvälineiden ja viestintäkanavien lisääntyessä digivuorovaikutuksen tutkiminen sosiaali- ja terveydenhuollon kontekstissa.