Tautisuojaus maatalouslomitustyössä : Kartoitus ja kehitys

Abstract

Maatalouslomittajat muodostavat yhden keskeisimmistä kotieläintiloilla vierailevista sidosryhmistä Maassamme on liikkeellä useita tarttuvia eläintauteja, niin tilalta toiselle tapahtuvan liikenteen mukana leviäviä kuin myös ihmisten ja eläinten yhteisiä, zoonoositauteja.

Maatalouslomitusta järjestää lakisääteisesti maamme 40 paikallisyksikköä ja niiden alaisuudessa tuhansia maatalouslomittajia. Tähän mennessä ei ole ollut olemassa tutkittua tietoa, miten eri paikallisyksiköissä on hoidettu lomittajien perehdytys, koulutus ja ohjaaminen eläintautien leviämisen ja tarttumisen ehkäisyyn. Epäkohdat ja erilaiset käytännöt synnyttävät riskitekijöitä niin työn laatuun, työturvallisuuteen kuin alan imagoon.

Opinnäytetyössä suoritettiin Melan toimeksi antama tutkimus verkkokyselynä lomituksen paikallisyksiköille. Kyselyyn vastasi 42,5 % paikallisyksiköistä.

Kyselyn tuloksista selviää, että etenkin lyhytaikaisissa tai tilapäisissä työsuhteissa työskentelevien lomittajien kohtelussa verrattuna kuukausipalkattuihin lomittajiin on eroja. Toimenpiteet hyvän tautisuojauksen takaamiseksi olivat monessa tapauksella löyhempiä lyhytaikaisen työvoiman kohdalla. Kyselyssä ilmeni myös lomituksen esimiehien huoli heikosta tiedonkulusta tiloilta toimistolle. Samoin koettiin keskitettyjen ohjeistusten ja käytäntöjen puuttuminen suureksi puutteeksi. Ohjeistusta tarvitsisivat niin lomittajat kuin lomittajien esimiehet.

Tutkimustuloksia tullaan hyödyntämään Melassa pohjakartoituksena kehitettäessä tautisuojausta maatalouslomitustyössä.