Ultraäänimittaus laivan putkistojen ennakoivassa kunnossapidossa
Hokkanen, Joonas (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005128530
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202005128530
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä selvitys laivojen putkistojen korroosiosta sekä tutkia ja selvittää mahdollisuuksia ottaa ultraäänipaksuusmittaukset osaksi putkistojen ennakoivaa kunnossapitoa.
Opinnäytetyössä käsitellään teoriapohjaisesti erilaiset korroosiomuodot, laivan putkistojen pääperiaatteet sekä materiaalit. Varsinaisessa tutkimuksessa on otettu selvää ultraäänimittauksesta, joka on yksi ainetta rikkomattomista testausmenetelmistä eli NDT-menetelmistä. Opinnäytetyössä on myös tutkittu mahdollisuuksia ultraäänimittarin käyttöön miehistön toimesta ilman varsinaista standardisoitua ndt-tarkastajan pätevyyttä. Tutkimustyö on hyvin teoriapainotteinen ja perustuu kirjallisiin lähteisiin ja erilaisten ultraäänimenetelmien vertailuun teoreettisesti sekä pohdintaan. Parhaimmaksi vaihtoehdoksi aluksen henkilöstön käyttöön osoittautui tavallinen ultraäänipaksuusmittari, jonka ominaisuuksiin kuuluvat skannaus ja kaiusta kaikuun -menetelmä, joka mahdollistaa mittauksen pinnoitteen läpi. Osana opinnäytetyötä syntyi muistilista ultraäänimittarin hankintaa helpottamaan.
Ultraäänimittarin hankinta ja käyttö aluksella ei ole yksinkertainen prosessi, vaan vaatii kattavan taustatutkimuksen ja pohdinnan tarpeellisuudesta. Opinnäytetyön puitteissa ei ollut mahdollisuutta lähteä toteuttamaan suurta seurantaa, joka voisi viedä vuosia, mutta opinnäytetyö antaa pohjaa sekä taustatietoa, mikäli jossain kiinnostutaan seurannan toteuttamisesta. Läheskään aina korroosio ei ole jatkuvaa seurantaa vaativa ongelma. Putkistojen seuranta voi kuitenkin auttaa selvittämään korroosionopeutta sekä mahdollistaa tulevien telakointien sekä muiden huoltotoimenpiteiden suunnittelun hyvissä ajoin putkiston osalta.
Opinnäytetyössä käsitellään teoriapohjaisesti erilaiset korroosiomuodot, laivan putkistojen pääperiaatteet sekä materiaalit. Varsinaisessa tutkimuksessa on otettu selvää ultraäänimittauksesta, joka on yksi ainetta rikkomattomista testausmenetelmistä eli NDT-menetelmistä. Opinnäytetyössä on myös tutkittu mahdollisuuksia ultraäänimittarin käyttöön miehistön toimesta ilman varsinaista standardisoitua ndt-tarkastajan pätevyyttä. Tutkimustyö on hyvin teoriapainotteinen ja perustuu kirjallisiin lähteisiin ja erilaisten ultraäänimenetelmien vertailuun teoreettisesti sekä pohdintaan. Parhaimmaksi vaihtoehdoksi aluksen henkilöstön käyttöön osoittautui tavallinen ultraäänipaksuusmittari, jonka ominaisuuksiin kuuluvat skannaus ja kaiusta kaikuun -menetelmä, joka mahdollistaa mittauksen pinnoitteen läpi. Osana opinnäytetyötä syntyi muistilista ultraäänimittarin hankintaa helpottamaan.
Ultraäänimittarin hankinta ja käyttö aluksella ei ole yksinkertainen prosessi, vaan vaatii kattavan taustatutkimuksen ja pohdinnan tarpeellisuudesta. Opinnäytetyön puitteissa ei ollut mahdollisuutta lähteä toteuttamaan suurta seurantaa, joka voisi viedä vuosia, mutta opinnäytetyö antaa pohjaa sekä taustatietoa, mikäli jossain kiinnostutaan seurannan toteuttamisesta. Läheskään aina korroosio ei ole jatkuvaa seurantaa vaativa ongelma. Putkistojen seuranta voi kuitenkin auttaa selvittämään korroosionopeutta sekä mahdollistaa tulevien telakointien sekä muiden huoltotoimenpiteiden suunnittelun hyvissä ajoin putkiston osalta.