Sairaanhoitajien kokemukset lääkejakelusta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien kokemuksia lääkkeiden kaappi- ja annosjakelusta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa sairaanhoitajien kokemuksista sairaalaosastolla lääkejakelun kehittämiseksi.

Tutkimusmenetelmä oli kvantitatiivinen. Tutkimusaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten laaditulla kyselylomakkeella. Kohderyhmänä oli Rauman kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluiden T1 ja T2 osastojen sairaanhoitajat, joilla oli kokemusta lääkkeiden potilaskohtaisesta annosjakelusta sekä sairaanhoitajan toteuttamasta manuaalisesta jakelusta (N=22). Kyselyn vastausprosentti oli 86% (n=19). Tutkimusaineisto käsiteltiin tilastollisesti Microsoft Excel- ohjelmaa käyttäen sekä avoimet kysymykset käsiteltiin sisällön teemoittelulla.

Tulosten mukaan suurimmalla osalla vastaajista oli kokemusta sekä kaappi- että annosjakelusta vähintään kolme vuotta. Lääkehoitosuunnitelma ohjasi selkeästi lääkejakelua osastoilla. Osaston peruslääkevalikoiman koettiin vastaavan osaston tarpeita. Kaikki tutkimukseen vastanneet tiedostivat omat vastuunsa ja velvollisuutensa lääkehoidon toteuttajina. Kaappijakelun koettiin hyvin yksimielisesti helpottavan lääkemuutosten tekemistä, kun taas enemmistö koki annosjakelun vaikeuttavan lääkemuutosten tekemistä. Hyvin yksimielisesti koettiin, että kaappijakelu lisää lääketuntemusta ja annosjakelu taas vähentää sitä. Suurin osa koki kaappijakelun takaavan hyvän lääkkeiden saatavuuden. Kaappijakelun selkeänä etuna nähtiin myös mahdollisuus toteuttaa lääkemuutokset oikea-aikaisesti. Molemmissa jakelutavoissa keskeytysten koettiin haittaavan lääkejakelua sekä molemmissa koettiin olevan yhtä lailla virheiden mahdollisuus. Kummankaan jakelutavan ei koettu mahdollistavan työrauhaa. Molempiin jakelutapoihin varattu aika koettiin riittäväksi. Suurin osa koki työskentelytilojen sopivan enemmän annosjakeluun. Annosjakelun koettiin sopivan potilaille, joilla lääkitys pysyy hyvin pitkälti samana.

Jatkotutkimuksena voisi toteuttaa vastaavanlaisen kyselyn muunlaisessa ympäristössä. Tutkimus voisi kohdentua esimerkiksi työympäristöön, jossa on siirrytty kaappijakelusta käytännön syistä pääasiassa annosjakeluun. Tutkimuksen kohderyhmänä voisi olla suurempi joukko sairaanhoitajia. Tulokset olisivat näin ollen todennäköisesti kattavampia ja luotettavampia.

The purpose of this thesis was to clarify nurses’ experiences of the closet and dose dispensing of the drugs. The goal was to produce knowledge about nurses’ experiences in a hospital ward to improve drug dose dispensing.

The method of the research was quantitative. Material of the research was gathered with a questionnaire made for this research. A target group were the nurses of the ward T1 and T2 of the city of Rauma social and health services that had an experience about patientspecific dose dispensing of the drugs and the manual distribution of medicines accomplished by nurses (N=22). The answering percentage of the questionnaire was 86 % (n=19). Material of the researched was statistically dealt with using Microsoft Exel and open questions were dealt with thematizing the contents.

According to the results the largest part of the answerers had an experience of both cabinet and dose distribution of medicines at least three years. Medical care plan guided clearly drug dose dispensing in wards. Basic drug collection of the wards was experienced to answer to the needs of the wards. Everyone who answered to the research was aware of their own responsibilities and duties as an accomplisher of the medical care. Cabinet distribution of medicines was experienced very unanimously making medical changes easier whereas the majority experienced dose dispensing making medical changes more difficult. Very unanimously was experienced that cabinet dispensing adds understanding of drugs and dose dispensing reduces it. The largest part experienced that cabinet dispensing grants good availability for drugs. As a clear benefit for the cabinet dispensing was seen also an opportunity to implement medical changes in the right time. In both dispensing ways interruptions were experienced to inhibit the drug dispensing and in both were experienced an opportunity for mistakes. Neither dispensing way was experienced to enable industrial peace. Reserved time for both dispensing ways were experienced to be enough. The largest part experienced working areas to be more suitable for dose dispensing. The dose dispensing was experienced to fit patients who had quite steady medication.

As a further research corresponding questionnaire could be carried out in a different atmosphere. The research could be targeted to for example working atmosphere where has been moved of cabinet dispensing for practical reasons mainly to dose dispensing. As a target group for the research could be a larger group of nurses. Results could likely be more comprehensive and reliable.