Tehtäväkeskeisen harjoittelun vaikutukset AVH-kuntoutujan toimintakykyyn : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Aivoverenkiertohäiriöihin (AVH) sairastuu Suomessa vuosittain noin 25 000 henkilöä, joista työikäisiä on neljännes. AVH voi heikentää toimintakykyä ja vaikeuttaa päivittäisistä toimista selviytymistä. Sairastuneista 50–70 % arvioidaan kuntoutuvan kolmen kuukauden kuluttua itsenäisiksi päivittäisissä toimissaan. Perustana neurologisessa kuntoutuksessa on aivojen uudelleen muovautuminen, johon kuntoutujan aktiivista roolia painottavat kuntoutusmallit perustuvat. Tehtäväkeskeinen harjoittelu on yksi käytetyimmistä lähestymistavoista, jossa korostetaan kuntoutujan aktiivista roolia.

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millaisia vaikutuksia tehtäväkeskeisellä harjoittelulla on AVH-kuntoutujien toimintakykyyn. Tutkimuskysymykset olivat: Millä tavoin tehtäväkeskeinen harjoittelu vaikuttaa AVH-kuntoutujan kävelyyn? Millaisia vaikutuksia tehtäväkeskeisellä harjoittelulla on AVH-kuntoutujan yläraajojen toimintaan? Toimeksiantajanamme opinnäytetyössä toimi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa suomenkielistä oppimateriaalia, jota voidaan hyödyntää neurologisen fysioterapian opetuksessa ja opiskelussa.

Teoreettinen viitekehys muodostettiin jäsentämään aiempaa tietoa AVH:stä ja sen vaikutuksista toimintakykyyn sekä näyttöön perustuvasta neurologista kuntoutuksesta. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, joka pitää sisällään 14 kansainvälistä tutkimusta. Aineiston analyysi toteutettiin sisältölähtöisesti ja ICF-luokituksen teemoja hyödyntäen. Tulosten mukaan tehtäväkeskeisen harjoittelun vaikutukset AVH-kuntoutujan toimintakykyyn olivat positiivisia ja moniulotteisia. Kuntoutujan kävely ja liikkuminen erilaisissa ympäristöissä kehittyi ja yläraajojen kehittyneet toiminnot lisäsivät päivittäisistä toimista selviytymistä ja elämänlaatua. Tehtäväkeskeinen harjoittelu vähensi AVH:n aiheuttamia toimintahäiriöitä ja lisäsi itsenäisyyttä. Aineiston perusteella tehtäväkeskeinen harjoittelu ei sisältänyt järjestelmällisesti kuntoutujan kognition haastamista, mutta sen todettiin olevan tärkeä osa kuntoutumisprosessia.

In Finland approximately 25 000 people suffer from a stroke every year, of which one in four is of working age. The stroke can impair the individual’s ability to function and make coping with the daily functions more difficult. It is estimated that 50–70 % of patients can be rehabilitated to be independent in their daily activities in three months. The basis of neurological rehabilitation is neuroplasticity which rehabilitation models, emphasizing the active role of the rehabilitee, are based. Task oriented training is one of the most widely used approaches with attention in the role of the rehabilitee.

The objective of the thesis was to find out what effects task-oriented training has on the ability to function in stroke rehabilitation. Thesis research questions was: How does task-oriented training affect the walking of a stroke rehabilitee? What effects does task-oriented training have on the functioning of the upper limbs of a stroke rehabilitee? Our thesis was commissioned by South-Eastern Finland University of Applied Science (Xamk). The purpose of this thesis was to produce study material in Finnish which can be utilized in the teaching and study of neurological physiotherapy.

The theoretical framework was formed to structure previous knowledge about stroke and its effects on functional capacity as well as evidence-based neurological rehabilitation. The thesis was implemented as a narrative literature review, which included 14 international studies. The data was analysed by utilizing the themes of the ICF-classification. According to the research results, the effects of task-oriented training on the functional capacity of stroke rehabilitees were positive and multidimensional. The rehabilitee’s walking and movement in different environments developed and the developed functions of the upper limbs increased coping in daily activities and increased quality of life. Task oriented training reduced dysfunction caused by stroke and increased independence. Based on the data, task-focused training did not systematically include challenging the rehabilitee cognition, but it was found to be an important part of the rehabilitation.