FYSIOTERAPIA OSANA TYYPIN 1 DIABETESTA SAIRASTAVAN NUOREN KOKONAISHOITOA
Valtonen, Joonas (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052513562
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052513562
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, kuinka fysioterapeutti voi tukea tyypin 1 diabetesta sairastavaa nuorta ylläpitämään hoitotasapainoa ja mitkä tekijät vaikuttavat hoitotasapainon ylläpitoon. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jota voidaan hyödyntää fysioterapian opetuksessa ja opinnoissa.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä kuvaillaan tyypin 1 diabetesta sairautena ja kuvaillaan sokeritasapainoon vaikuttavia tekijöitä.
Kirjallisuuskatsauksen tuloksista selvisi, että fysioterapeutti voi vaikuttaa tyypin 1 diabeetikon hoitotasapainoon tukemalla asiakkaan fyysistä aktiivisuutta. Tämä edellyttää fysioterapeutilta tietämystä diabeteksen, insuliinin, ravinnon ja liikunnan yhteisvaikutuksista. Liikunnalla oli tutkimusten mukaan diabeetikoille lukuisia positiivisia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia.
Fysioterapeutin tulee liikuntaneuvontaa toteuttaessaan ottaa huomioon liikunnan tyyppi, intensiteetti, kesto sekä mahdolliset liikunnan harrastamiseen liittyvät pelot. Aikaisemmista tutkimuksista selvisi, että suurimmat esteet liikunnan harrastamiselle tyypin 1 diabeetikoilla liittyivät hypoglykemian pelkoon. Fysioterapeutin tulee huomioida työssään hypo- ja hyperglykemian mahdollisuus sekä asiakkaan yksilölliset lähtökohdat.
Jatkotutkimusehdotuksena on selvittää, millaisia kokemuksia tyypin 1 diabetesta sairastavilla nuorilla on saamastaan liikuntaneuvonnasta.
Opinnäytetyön teoreettisessa viitekehyksessä kuvaillaan tyypin 1 diabetesta sairautena ja kuvaillaan sokeritasapainoon vaikuttavia tekijöitä.
Kirjallisuuskatsauksen tuloksista selvisi, että fysioterapeutti voi vaikuttaa tyypin 1 diabeetikon hoitotasapainoon tukemalla asiakkaan fyysistä aktiivisuutta. Tämä edellyttää fysioterapeutilta tietämystä diabeteksen, insuliinin, ravinnon ja liikunnan yhteisvaikutuksista. Liikunnalla oli tutkimusten mukaan diabeetikoille lukuisia positiivisia fyysisiä ja psyykkisiä vaikutuksia.
Fysioterapeutin tulee liikuntaneuvontaa toteuttaessaan ottaa huomioon liikunnan tyyppi, intensiteetti, kesto sekä mahdolliset liikunnan harrastamiseen liittyvät pelot. Aikaisemmista tutkimuksista selvisi, että suurimmat esteet liikunnan harrastamiselle tyypin 1 diabeetikoilla liittyivät hypoglykemian pelkoon. Fysioterapeutin tulee huomioida työssään hypo- ja hyperglykemian mahdollisuus sekä asiakkaan yksilölliset lähtökohdat.
Jatkotutkimusehdotuksena on selvittää, millaisia kokemuksia tyypin 1 diabetesta sairastavilla nuorilla on saamastaan liikuntaneuvonnasta.