Otetaan syliin : kiintymyssuhdetta varhaiskasvatuksessa rakentamassa
Salo, Minka (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052513544
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020052513544
Tiivistelmä
Varhaiskasvatusta on kehitetty viime vuosina pedagogiapainotteisesti. Lapsen varhaiskehitystä selittävä kiintymyssuhdeteoria painottaa pysyvien ihmissuhteiden ja turvallisuudentunteen muodostumisen tärkeyttä lapsen kehitykselle ja oppimiselle. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajat tukevat turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista hoitonsa aloittavaan lapseen tutkimuksen kohteena olevassa varhaiskasvatuksen yksikössä. Opinnäytetyössä tarkasteltiin, miten varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin kokonaisuudessa tuetaan sekundäärisen turvallisen kiintymyssuhteen rakentumista. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa varhaiskasvatuksen opettajien toimintatapoja ja kehittämisehdotuksia, jotka tukevat lapsen kiintymyssuhteen syntymistä hoidon alkupäivinä.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin puolistukturoiduilla teemahaastatteluilla. Tutkimuksessa haastateltiin varhaiskasvatuksen opettajia. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Vastauksia tutkimuskysymyksiin etsittiin peilaamalla aineistoa opinnäytetyön teoreettiseen viitekehykseen, psykiatri John Bowlbyn luomaan kiintymyssuhdeteoriaan.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen opettajien tavat kohdata lasta ja perhettä vaikuttivat sekundäärisen turvallisen kiintymyssuhteen rakentumista edistävästi. Kiintymyssuhdeteoriaa käytettiin vähäisesti hyödyksi lapsen käyttäytymistä pohdittaessa tai siihen vastaamistapoja mietittäessä. Varhaiskasvatuksessa tulee edistää lapsen kokonaisvaltaista kasvua, terveyttä ja hyvinvointia sekä turvata pysyvät ihmissuhteet lapsen ja varhaiskasvattajien välillä. Nämä pyrkimykset tukevat myös turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä lapsen ja varhaiskasvattajan välille. Toimintaa voisi myös tarkastella kiintymyssuhteen muodostumisen näkökulmasta, jolloin erityisesti pysyvien ihmissuhteiden merkitys tulisi korostetummin esille.
Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin puolistukturoiduilla teemahaastatteluilla. Tutkimuksessa haastateltiin varhaiskasvatuksen opettajia. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Vastauksia tutkimuskysymyksiin etsittiin peilaamalla aineistoa opinnäytetyön teoreettiseen viitekehykseen, psykiatri John Bowlbyn luomaan kiintymyssuhdeteoriaan.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen opettajien tavat kohdata lasta ja perhettä vaikuttivat sekundäärisen turvallisen kiintymyssuhteen rakentumista edistävästi. Kiintymyssuhdeteoriaa käytettiin vähäisesti hyödyksi lapsen käyttäytymistä pohdittaessa tai siihen vastaamistapoja mietittäessä. Varhaiskasvatuksessa tulee edistää lapsen kokonaisvaltaista kasvua, terveyttä ja hyvinvointia sekä turvata pysyvät ihmissuhteet lapsen ja varhaiskasvattajien välillä. Nämä pyrkimykset tukevat myös turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä lapsen ja varhaiskasvattajan välille. Toimintaa voisi myös tarkastella kiintymyssuhteen muodostumisen näkökulmasta, jolloin erityisesti pysyvien ihmissuhteiden merkitys tulisi korostetummin esille.