Otetaan syliin : kiintymyssuhdetta varhaiskasvatuksessa rakentamassa

Abstract

Varhaiskasvatusta on kehitetty viime vuosina pedagogiapainotteisesti. Lapsen varhaiskehitystä selittävä kiintymyssuhdeteoria painottaa pysyvien ihmissuhteiden ja turvallisuudentunteen muodostumisen tärkeyttä lapsen kehitykselle ja oppimiselle. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten varhaiskasvatuksen opettajat tukevat turvallisen kiintymyssuhteen muodostumista hoitonsa aloittavaan lapseen tutkimuksen kohteena olevassa varhaiskasvatuksen yksikössä. Opinnäytetyössä tarkasteltiin, miten varhaiskasvatuksen suunnittelun, toteutuksen ja arvioinnin kokonaisuudessa tuetaan sekundäärisen turvallisen kiintymyssuhteen rakentumista. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa varhaiskasvatuksen opettajien toimintatapoja ja kehittämisehdotuksia, jotka tukevat lapsen kiintymyssuhteen syntymistä hoidon alkupäivinä.

Opinnäytetyö on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimus, jonka aineisto kerättiin puolistukturoiduilla teemahaastatteluilla. Tutkimuksessa haastateltiin varhaiskasvatuksen opettajia. Haastattelut nauhoitettiin, litteroitiin ja aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä. Vastauksia tutkimuskysymyksiin etsittiin peilaamalla aineistoa opinnäytetyön teoreettiseen viitekehykseen, psykiatri John Bowlbyn luomaan kiintymyssuhdeteoriaan.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että varhaiskasvatuksen opettajien tavat kohdata lasta ja perhettä vaikuttivat sekundäärisen turvallisen kiintymyssuhteen rakentumista edistävästi. Kiintymyssuhdeteoriaa käytettiin vähäisesti hyödyksi lapsen käyttäytymistä pohdittaessa tai siihen vastaamistapoja mietittäessä. Varhaiskasvatuksessa tulee edistää lapsen kokonaisvaltaista kasvua, terveyttä ja hyvinvointia sekä turvata pysyvät ihmissuhteet lapsen ja varhaiskasvattajien välillä. Nämä pyrkimykset tukevat myös turvallisen kiintymyssuhteen syntymistä lapsen ja varhaiskasvattajan välille. Toimintaa voisi myös tarkastella kiintymyssuhteen muodostumisen näkökulmasta, jolloin erityisesti pysyvien ihmissuhteiden merkitys tulisi korostetummin esille.

The aim was to determine how kindergarten teachers supported the development of a safe attachment relationship with new children in the preschool under investigation. The study concentrated on examining how planning, implementation and reviewing in early childhood education were performed, and how they might help form a secondary safe attachment relationship. The purpose was to discover methods used by early childhood educators, as well as suggestions for improvement, which could support the development of children's attachment relationships during their first days of care.

This study was carried out using qualitative methodology, and the data were collected by means of semi-structured theme interviews. The interviewees were kindergarten teachers. The interviews were recorded, transcribed and content analysed. John Bowlby's attachment theory was used as this study's theoretical framework.

The results revealed that the ways in which kindergarten teachers approached children and their families, seemed to strengthen the development of a safe secondary attachment relationship. The respondents recommended that children should have an easy start to preschool, and an effort was made to realise this. Overall, attachment theory was not utilised to a great degree when contemplating children's behaviour or in response to it.