Lapsen parhaaksi : - omahoitajuus ja lapsen osallisuus päiväkodissa

Abstract

Opinnäytetyön aiheina olivat omahoitajuus päiväkodissa sekä lapsen osallisuus omahoitajaryhmässä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää omahoitajuuden toimivuutta päiväkodissa, sen merkitystä lapsille ja lasten osallisuuden toteutumista omahoitajaryhmässä. Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään omahoitajuuden ja lapsen osallisuuden lisäksi kiintymyssuhdeteoriaa, joka on yksi omahoitajakäytännön lähtökohdista. Avaamme myös vanhempien ja kasvattajan välillä tapahtuvaa kasvatuskumppanuutta, koska se on omahoitajakäytännön rinnalla kulkeva toimintatapa.

Omahoitajuus päivähoidossa on vielä melko uusi toimintatapa, joten tästä syystä sen tutkiminen toi niin meille, varhaiskasvatuksen alaisuudessa toimiville kasvattajille kuin asiasta kiinnostuneille lisää tietoa kyseisestä käytännöstä. Lapsen osallisuutta pohditaan paljon nyky-yhteiskunnassamme, mistä syystä se on merkittävä osa opinnäytetyötä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena käyttäen aineistonkeruumenetelmänä videointia ja havainnointia. Tutkimuskohteena oli yksi lapsiryhmä Etelä-Pohjanmaan lapset, nuoret ja lapsiperheet -kehittämishankkeen pilottipäiväkodista. Aineistonkeruu toteutettiin viitenä päivänä kevään 2011 aikana.

Tutkimustulokset osoittivat, että omahoitajakäytäntö toimintatapana on lapsen sopeutumista päivähoitoon helpottava työmuoto. Käytännön toteutus vaatii vielä joiltakin osin kehittämistyötä, mutta omahoitajuuden hyödyt ovat silti hyvin nähtävissä. Suurimmat hyödyt koskivat omahoitajan tietoutta jokaisesta lapsesta yksilönä. Omahoitajakäytäntö antaa lapselle turvaa: lapsi voi luottaa omahoitajan lohduttavan surussa, mutta myös tukevan, kannustavan ja ohjaavan sopivassa käytöksessä. Käytäntöä kehitettäessä tulisi kiinnittää erityisesti huomiota siihen, ettei omahoitajuutta toteutettaisi tiukasti vain teoriatiedon pohjalta, vaan uskallettaisiin luottaa rohkeammin myös omaan ammattitaitoon teoriatietoa soveltaen. Omahoitajaryhmässä lapsen osallisuus toteutui hyvin; lapset pystyivät vaikuttamaan asioihin. Koska meillä ei ollut vertailukohtaa, emme voi kuitenkaan yleistää, että vain omahoitajaryhmässä lapset olisivat osallisia.

This thesis deals with the primary nursing practice in child day care centre and with child participation in a day care group following the primary nursing practice. The aim of the study was to investigate the functionality of primary nursing and its importance to children and to explore how child participation is implemented in a group following the primary nursing practice. Apart from primary nursing and child participation, the theory section deals with the attachment theory, which is one of the premises of primary nursing in child care. The work also deals with educational partnership between parents and early educators.

Primary nursing is still a relatively new practice in day care, so the study brought us and others interested more information about this practice. A great deal of attention is given to child participation in society nowadays, which is why it is also a significant part of this thesis. The study was qualitative and it was conducted using videotaping and observation as data collection methods. The target group was one group of children in the pilot day care centre for the project with children, youth and families in South Ostrobothnia. Data were collected on five days during spring 2011.

The results show that the primary nursing practice facilitates the child's adjustment to day care. The practical implementation of the method requires further development in some respects, but the benefits are already visible. The main benefit was that the primary day care provider knows the child’s individual needs. Primary nursing gives security; the child can rely on the primary day care provider comforting in sorrow, but also on her or him supporting, encouraging and guiding towards appropriate behavior. When developing the practice, particular attention should be paid to the fact that primary nursing in day care should not be strictly based on theoretical information only, but more courageously on the employee’s competence and application of theory. In the group that follows this practice, child participation was well implemented; the children were able to contribute to matters affecting them. Since we had no point of comparison, however, we cannot generalize and say that child participation is only implemented in primary nursing groups.