Ships’ Waste Discharge Sources and Incentives for Preventing Waste Discharges to Sea

Abstract

Tällä tutkimuksella on kaksi tavoitetta. Ensimmäiseksi, löytää aluksista mereen aiheutuvat päästölähteet ja toiseksi tutkia kannustimia, joilla voitaisiin estää jätteiden päästäminen mereen ja tehostaa jätteiden toimittamista satamien vastaanottolaitteisiin. Tutkimus tehtiin kirjallisuuskatsauksena, jota täydennettiin haastatteluilla. Kirjallisuusmateriaali koostui kansainvälisestä ja kansallisesta lainsäädännöstä sekä kansainvälisten järjestöjen ja yhteisöjen suorittamista tutkimuksista. Haastatteluaineisto koostui varustamoyhtiöiden teknisten- ja ympäristöasiantuntijoiden, laivan henkilöstön ja hallinnon eri aloilla työskentelevien virkamiesten haastatteluista.

Haastattelujen perusteella sekä laittomia tahallisia päästöjä että tahattomia päästöjä tapahtuu Itämeren alueella harvoin mutta tiettyjä tahallisia päästöjä tapahtuu kuitenkin edelleen. Lisäksi osa päästöistä, kuten käymäläjäteveden, harmaan veden, ruokajätteiden, muiden kuin HME-lastien jäämät ja pakokaasujen puhdistusjärjestelmien poistovesien päästöt, ovat lainsäädännön mukaan sallittuja. Näitä päästöjä tapahtuu myös käytännössä, vaikka monet varustamot noudattavat tiukempia ympäristöstandardeja, mitä lainsäädäntö edellyttää. 100% epäsuoraa maksujärjestelmää (no-special-fee) pidettiin toimivana kannustinjärjestelmänä, joka edistää jätteiden toimittamista aluksilta satamien vastaanottolaitteisiin. Vaikka järjestelmä on toimiva, tämän tulisi myös kannustaa aluksia vähentämään jätteiden syntymistä.

Lyhytaikaisena toimenpiteenä jätteiden toimittamista satamien vastaanottolaitteisiin voidaan parantaa lisäämällä tiedottamista satamissa sovellettavista kannustusjärjestelmistä ja kehittämällä jätteiden toimitusvaihtoehtoja satamissa. Pitkäaikaisena toimenpiteenä kansainvälistä MARPOL-yleissopimusta olisi uudistettava asettamalla vaatimuksia jätepäästöille, joiden päästäminen mereen on nykyään sallittua.

This study has two objectives. First, to discover waste discharge sources from ships to sea and second, to study incentives that could be used to prevent waste discharges to the sea and enhance the waste delivery to the port reception facilities. The study was conducted as a literature review and complemented by the interviews. The literature material consist the international and national legislation and studies conducted by the international organizations and entities. The interview material consist the interviews of the ship-owner companies’ technical and environmental experts, ship personnel and civil servants working on different sectors in the administration.

Based on the interviews, illegal deliberate discharges and unintended discharges, are relatively rare in the Baltic Sea area. However, some deliberate discharges still happen from particular ship-based sources. In addition, certain discharges are allowed by the legislation, such as the sewage, grey water, food waste, non-HME cargo residues and exhaust gas cleaning systems’ discharge waters discharges. These discharges happen also in practice, although many ship-owner companies follow stricter environment standards what the legislation requires. The 100 % indirect fee system (i.e. no-special-fee) was seen as a functional incentive system that promotes the waste delivery from ships to port reception facilities. However, it was recognized that the system should further encourage ships to reduce their waste generation.

As a short-term measure, waste delivery to port reception facilities can be improved by increasing the informing of the applied incentive systems and developing waste delivery options at ports. As a long-term measure, the international MARPOL Convention should be improved by developing the requirements for those waste discharges, which are today allowed to be discharged to the sea.

Denna studie har två syften. Först att upptäcka avfallskällor från fartyg till havet och det andra att studera incitamenten som kan användas för att förhindra avfallsutsläpp till havet och förbättra avlämningen av avfall till hamnarnas mottagningsanordningar. Studien genomfördes som en litteraturöversikt och kompletterades av intervjuerna. Litteraturmaterialet består av internationell och nationell lagstiftning och studier som utförts av de internationella organisationerna och samfälligheterna. Intervjumaterialet består av intervjuerna från rederiers tekniska- och miljöexperter, fartygspersonal och tjänstemän som arbetar med olika sektorer i administrationen.

Enligt intervjuerna är olagliga avsiktliga utsläpp och oavsiktliga utsläpp relativt sällsynta i Östersjön. Vissa utsläpp sker dock fortfarande från särskilda fartygsbaserade källor. Dessutom tillåts vissa utsläpp enligt lagstiftningen, såsom toalettavfall, grått vatten, matavfall, icke-HME lastrester och avgasreningssystemets avloppsvatten. Dessa utsläpp inträffar också i praktiken, även om många rederier följer striktare miljöstandarder som lagstiftningen kräver. Det 100% indirekta avgiftssystemet (dvs. no-special-fee) sågs som ett funktionellt incitamentssystem som främjar avfallsavlämningen från fartyg till hamnarnas mottagningsanordningar. Det erkändes dock att systemet ytterligare borde uppmuntra fartyg att minska sin avfallsproduktion.

Som en kortvarig åtgärd kan avlämningen av avfall till mottagningsanordningar för hamnar förbättras genom att informera om tillämpade incitamentssystem och utveckla hamnarnas möjligheter för avfallsmottagningen. Som en långsiktig åtgärd bör den internationella MARPOL-konventionen revideras genom att utveckla kraven för de avfallsutsläpp som i dag tillåts att släppa ut i havet.