Neuropsykiatrinen valmennus lastensuojelulaitoksessa
Vilkman, Susanna (2020)
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060115878
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060115878
Tiivistelmä
Opinnäytetyöllä selvitettiin sitä, millaista neuropsykiatrista valmennusta lastensuojelulaitoksessa voidaan toteuttaa, miten neuropsykiatrinen valmennus saataisiin toteutumaan lastensuojelulaitoksen arjessa säännöllisesti ja miten valmennusta voitaisiin todentaa eli kirjata ja seurata. Valtaosalla lastensuojelulaitokseen sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla on neuropsykiatrinen diagnoosi tai neuropsykiatrista oirehdintaa. Tutkimuksen työelämäyhteytenä oli tekijän työpaikka, lastensuojelun erityisyksikkö Etelä-Suomessa.
Tietoperustassa käsiteltiin lastensuojelulaitosta asuinympäristönä, sijaishuoltoa, neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia, ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyttä ja neuropsykiatrista valmennusta. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joihin vastasi kymmenen lastensuojelulaitoksen ohjaajaa. Analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Teemoiksi tuli arjen valmennustilanteet, suunnitellut valmennukset, valmennusten haasteet ja valmennusten dokumentointi.
Tutkimuksen tulosten mukaan lastensuojelulaitoksessa on paljon arjen tilanteita, jossa valmentavaa työotetta voidaan spontaanisti toteuttaa. Tarvetta on myös suunnitellulle neuropsykiatriselle valmennukselle. Tiedon jako, valmennustilanteiden läpikäynti ja tavoitteiden sekä keinojen pohtiminen tiimeissä koettiin tärkeänä. Suunnitelmallisuus, lisätieto valmennuksesta ja valmennushetkien tunnistaminen auttaa valmennusten säännöllisyyden ja dokumentoinnin lisäämiseen.
Tietoperustassa käsiteltiin lastensuojelulaitosta asuinympäristönä, sijaishuoltoa, neuropsykiatrisia erityisvaikeuksia, ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyttä ja neuropsykiatrista valmennusta. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella, joihin vastasi kymmenen lastensuojelulaitoksen ohjaajaa. Analyysimenetelmänä käytettiin teemoittelua. Teemoiksi tuli arjen valmennustilanteet, suunnitellut valmennukset, valmennusten haasteet ja valmennusten dokumentointi.
Tutkimuksen tulosten mukaan lastensuojelulaitoksessa on paljon arjen tilanteita, jossa valmentavaa työotetta voidaan spontaanisti toteuttaa. Tarvetta on myös suunnitellulle neuropsykiatriselle valmennukselle. Tiedon jako, valmennustilanteiden läpikäynti ja tavoitteiden sekä keinojen pohtiminen tiimeissä koettiin tärkeänä. Suunnitelmallisuus, lisätieto valmennuksesta ja valmennushetkien tunnistaminen auttaa valmennusten säännöllisyyden ja dokumentoinnin lisäämiseen.