"Tuntui kivalta, kivalta katsoa itseä" : kokemuksia audiovisuaalisista laitteista kehitysvammaisten teatteriryhmässä

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten KIRSI-hankkeen teatteritoimintaan osallistuvat kehitysvammaiset henkilöt kokevat tarinoiden keräämiseen hyödynnettävien audiovisuaalisten laitteiden käytön ryhmätoiminnan aikana. Audiovisuaalisista laitteista mukana olivat ääninauhuri ja videokamera. Työn tarkoituksena oli lisäksi selvittää, miten käytössä olevat laitteet soveltuvat teatteriryhmäläisten tarinoiden tallentamisvälineiksi. Laadullista tutkimusaineistoa kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla ja osallistuvalla havainnoinnilla. Parihaastattelu toteutettiin kolmen eri tapaamiskerran aikana. Aineiston sisällönanalyysissä käytettiin aineistolähtöistä lähestymistapaa.

Kehitysvammaisten teatteriryhmäläiset eivät kiinnittäneet audiovisuaalisiin laitteisiin huomiota, eikä laitteiden käytöllä ollut vaikutusta heidän toimintaansa. Laitteet osana teatteriryhmätoimintaa koettiin positiivisena asiana ja mahdollisuutena tallentaa teatteriryhmäläisten kokemukset, ajatukset ja tunteet, kuten he itse haluavatkin. Käytössä olleet audiovisuaaliset laitteet toimivat tarinoiden tallentamisessa hyvin.

Johtopäätöksenä voi todeta, että audiovisuaaliset laitteet voivat olla teatteriryhmässä mukana edistämässä osallisuutta. Laitteiden käyttöominaisuuksiin ja toimintoihin tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota, jotta kehitysvammaisten henkilöiden elämäntarinoita saataisiin tallennettua laadukkaaksi, jatkohyödynnettäväksi aineistoksi. Käytössä olevien laitteiden käyttöominaisuudet ja toiminnot mahdollistavat erilaisten tarinankerrontatapojen tallentamisen ja yhdenvertaisen taiteen tekemisen.

The aim of the thesis was to find out how people with intellectual disabilities participate in theatre activities of the KIRSI project. How they react to audiovisual equipment used in recording stories during group activities. Audiovisual equipment included a voice recorder and a video camera. The aim of the study was also to determine whether the equipment used was suitable for recording the stories of such theatre group. Qualitative research material was collected through semi-structured thematic interviews and participatory observation. Pair interview was conducted during three different meetings. A data-driven approach was used in the content analysis of the data.

The theatre group did not pay attention to the audiovisual equipment, and so did not affect the activities. Rather the group perceived the audiovisual equipment mainly as a positive feature and an opportunity to record experiences, feelings and stories as they wanted.

In conclusion, the use of audiovisual equipment can be a positive tool for promoting inclusion. However, attention should be paid to the features and functions of the devices in order capture the life stories as high-quality material that can be further utilized. Usability and functionality of audiovisual equipment promote inclusion and enable the recording of different ways of storytelling and the making of equal art.