"Tuntui kivalta, kivalta katsoa itseä" : kokemuksia audiovisuaalisista laitteista kehitysvammaisten teatteriryhmässä
Weck, Sara (2020)
Weck, Sara
2020
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060216352
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060216352
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten KIRSI-hankkeen teatteritoimintaan osallistuvat kehitysvammaiset henkilöt kokevat tarinoiden keräämiseen hyödynnettävien audiovisuaalisten laitteiden käytön ryhmätoiminnan aikana. Audiovisuaalisista laitteista mukana olivat ääninauhuri ja videokamera. Työn tarkoituksena oli lisäksi selvittää, miten käytössä olevat laitteet soveltuvat teatteriryhmäläisten tarinoiden tallentamisvälineiksi. Laadullista tutkimusaineistoa kerättiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla ja osallistuvalla havainnoinnilla. Parihaastattelu toteutettiin kolmen eri tapaamiskerran aikana. Aineiston sisällönanalyysissä käytettiin aineistolähtöistä lähestymistapaa.
Kehitysvammaisten teatteriryhmäläiset eivät kiinnittäneet audiovisuaalisiin laitteisiin huomiota, eikä laitteiden käytöllä ollut vaikutusta heidän toimintaansa. Laitteet osana teatteriryhmätoimintaa koettiin positiivisena asiana ja mahdollisuutena tallentaa teatteriryhmäläisten kokemukset, ajatukset ja tunteet, kuten he itse haluavatkin. Käytössä olleet audiovisuaaliset laitteet toimivat tarinoiden tallentamisessa hyvin.
Johtopäätöksenä voi todeta, että audiovisuaaliset laitteet voivat olla teatteriryhmässä mukana edistämässä osallisuutta. Laitteiden käyttöominaisuuksiin ja toimintoihin tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota, jotta kehitysvammaisten henkilöiden elämäntarinoita saataisiin tallennettua laadukkaaksi, jatkohyödynnettäväksi aineistoksi. Käytössä olevien laitteiden käyttöominaisuudet ja toiminnot mahdollistavat erilaisten tarinankerrontatapojen tallentamisen ja yhdenvertaisen taiteen tekemisen.
Kehitysvammaisten teatteriryhmäläiset eivät kiinnittäneet audiovisuaalisiin laitteisiin huomiota, eikä laitteiden käytöllä ollut vaikutusta heidän toimintaansa. Laitteet osana teatteriryhmätoimintaa koettiin positiivisena asiana ja mahdollisuutena tallentaa teatteriryhmäläisten kokemukset, ajatukset ja tunteet, kuten he itse haluavatkin. Käytössä olleet audiovisuaaliset laitteet toimivat tarinoiden tallentamisessa hyvin.
Johtopäätöksenä voi todeta, että audiovisuaaliset laitteet voivat olla teatteriryhmässä mukana edistämässä osallisuutta. Laitteiden käyttöominaisuuksiin ja toimintoihin tulisi kuitenkin kiinnittää huomiota, jotta kehitysvammaisten henkilöiden elämäntarinoita saataisiin tallennettua laadukkaaksi, jatkohyödynnettäväksi aineistoksi. Käytössä olevien laitteiden käyttöominaisuudet ja toiminnot mahdollistavat erilaisten tarinankerrontatapojen tallentamisen ja yhdenvertaisen taiteen tekemisen.