Jamipaja : Kehollisuuteen, osallistavuuteen ja vertaisoppijuuteen perustuvaa kansanmusiikkipedagogiikkaa

Abstract

Opinnäytetyömme keskeisenä tavoitteena oli suunnitella, toteuttaa ja arvioida kansanmusiikkipedagoginen konsepti, Jamipaja. Opinnäytetyössämme kuvailemme Jamipaja-konseptin, raportoimme ja pohdimme sen toteutusta sekä tarkastelemme työtämme teoreettisten käsitteiden kautta. Jamipajan keskeinen lähtökohta oli kansanmusiikin ymmärtäminen osallistavana ja kehollisena taidemuotona. Jamipajan keskeisiä piirteitä olivat vertaisoppimisen käyttäminen keskeisenä menetelmänä; musiikin ja liikkeen, erityisesti kansanmusiikin ja -tanssin, ymmärtäminen erottamattomina; ja musiikillisen ohjelmiston oppiminen korvakuulolta sekä tanssien oppiminen näkemällä ja kokeilemalla.

Työllämme vastasimme tutkimuskysymykseen: Millaisella pedagogisella otteella ja konseptilla voidaan siirtää eteenpäin kansanmusiikille – tässä tapauksessa lähinnä pelimannimusiikille) olennaisia piirteitä? Tutkimusotettamme voi luonnehtia laadulliseksi toimintatutkimukseksi. Keskeisiä menetelmiämme olivat reflektiivinen praktiikka, osallistuva havainnointi, palautekeskustelut ja kysely. Saatuja tutkimusmateriaalejamme analysoimme aluksi ilman teoreettista viitekehystä. Tämän ensimmäisen tarkastelun jälkeen hyödynsimme käsitteitä meille olennaisesta kirjallisuudesta. Nämä kolme käsitettä olivat kehollisuus, osallisuus ja vertaisoppijuus.

Tulostemme valossa kokonaisvaltainen kehollinen oppiminen, jossa tanssi ja soitto pidetään pedagogisesti yhdessä mahdollisimman pitkälti, on tehokas oppimisen ja tiedon tuottamisen menetelmä; ainekset siihen, miten pelimannimusiikin soittamista voi lähestyä löytyvät tanssilajin liikkeestä, ilmaisusta ja rytmiikasta. Näiden opiskeleminen yhdessä rakensi opiskelijoiden omaa asiantuntemusta ja luottamusta omiin taitoihin. Vertaisoppiminen ja korvakuulolta oppiminen antoivat osallistujille sosiaalisessa musisoinnissa tarvittavia taitoja.

Työmme täydentää osaltaan kansanmusiikkipedagogiikan kentän kirjallisuutta ja menetelmäkenttää tavalla, joka näkemyksemme mukaan soveltuu erityisen hyvin kansanmusiikin opiskeluun. Opinnäytetyömme myös selventää kansanmusiikkipegogiikan erityisluonnetta, sekä avaa mahdollisuuksia kansanmusiikkipedagogiikan erityispiirteiden pohtimiseen, kehittämiseen, vahvistamiseen ja soveltamiseen muille aloille.

The aim of our thesis was to design, implement and evaluate a folk music pedagogy concept, the Jam Workshop (JW). Thus, in this thesis, we describe JW, report and reflect on its implementation as a case study and examine it through theoretical concepts. The central point of departure for our work was an understanding of folk music as a participatory and embodied art form. The core features of JW were: the utilization of peer learning as a method; an understanding of music and dance as inseparable; and the learning of musical repertoire by ear as well as the learning of dance through seeing and experimenting without notation.

Through our work, we aimed to answer the question: What kind of a pedagogical approach and concept could be used to pass on (Finnish) folk music and its essential characteristics? We utilized participatory action research to answer this question. Our specific methods were reflective practice, participatory observation, feedback sessions and a questionnaire. We analyzed our research materials first without any theoretical lenses; however, later we employed the concepts of embodiment, participation and peer learning to gain and organize findings.

Our findings suggest that our holistic embodied approach, where dance and music are kept together as extensively as possible, is an effective method of learning and knowledge production in Finnish folk music. The answers to the question of how to approach folk music are often found in the movements, expression and rhythms of the dances. Studying these built up our students’ own expertise and confidence in their skills. Peer learning and aural learning gave our students the skills necessary for social music- making. Our work contributes to the literature and methodology of folk music pedagogy in a manner that we deem especially suited to the study of folk music. Additionally, our thesis explores the specific characteristics of folk music pedagogy and opens up novel opportunities to both strengthen these characteristics, enable deeper learning experiences. Additionally, we suggest that these principles could be applied to other musical genres and pedagogical disciplines.