Vastasyntyneen kotiutus teho- ja tarkkailuosastolta hoitajien kokemana

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Satasairaalan vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosaston hoitajien kokemuksia vastasyntyneen kotiutuksesta ja kotiuttamisen mahdollisista kehittämiskohteista. Lisäksi tarkoitus oli selvittää, miten yhteistyö neuvoloiden kanssa kotiutuksessa sujuu ja miten yhteistyötä mahdollisesti voisi kehittää. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa osastolle tietoa, jonka avulla he pystyvät kehittämään omaa kotiuttamisprosessiaan.

Tutkimus oli luonteeltaan kvantitatiivinen sekä kvalitatiivinen ja tutkimusaineisto kerättiin tätä tutkimusta varten laaditulla kyselylomakkeella ja teemahaastattelulla. Tutkimuksen kohdejoukkona olivat Satasairaalan vastasyntyneiden teho- ja tarkkailuosaston sairaanhoitajat ja kätilöt (N=21), jotka työskentelevät kotiutuksen parissa. Vastausprosentti oli 62% (n=13). Tutkimusaineisto käsiteltiin tilastollisesti, aineistolähtöisellä sisällön analyysilla sekä avoimet kysymykset sisällön teemoittelulla.

Hoitajat kokivat vastasyntyneiden kotiutuksen onnistuvan hyvin ja hoitajat saavat tarvitsemansa perehdytyksen osaston kotiutuskäytäntöihin. Hoitajien mielestä kotiutusprosessi on kuvattu selkeästi, mutta prosessi aloitetaan monesti liian myöhään. Moniammatillinen tiimi osallistuu kotiutusprosessiin, mutta hoitajat toivoivat, että siihen tulisi kehitystä ja neuvola olisi enemmän yhteydessä osastolla oleviin perheisiin. Osastolla on aloitettu Skype-neuvottelut neuvolan kanssa, mutta tämä on vasta kokeiluvaiheessa.

Jatkotutkimushaasteena voisi olla neuvolan etäyhteistyön tarkastelu; onko Skype -neuvotteluita jatkettu ja miten ne on koettu osana hoitotyötä. Lisäksi voitaisiin selvittää neuvolan terveydenhoitajien valmiuksia keskosen hoidossa ja mitä kehitettävää siinä olisi. Osastolle voitaisiin myös jakaa synnytys- ja naistentautien osastolta ”Matkalla kotiin” -lomake, jonka avulla kotiuttamista olisi helpompi seurata lyhytaikaisemmilla potilailla ja tällä saataisiin varmistettua, että kaikki asiat tulee käytyä läpi vanhempien kanssa.

The purpose of this thesis was to find out nurses’ experiences about discharging a newborn and possible areas of improvement in discharging in Satasairaala neonatal intensive care unit. In addition, we aimed to describe the communication between NICU and public child health clinic and identify its possible points of improvement. The goal was to produce reliable information, which the ward can use for further development of their discharging process.

The study consisted of both quantitative and qualitative research. Research data was collected through a questionnaire and a thematic interview, both specifically created for this study. The study focused on the nurses (N=21) who practise discharging. The response rate was 62% (n=13). The research data was statistically processed using content analysis. Open questions were analysed by the content theme.

Nurses experienced that discharging newborns is successful and nurses have received the necessary orientation needed for discharging in NICU. Nurses think that discharging process is described clearly, but the process often begins too late. Multi-professional team is involved in the discharging process, but nurses hope that cooperation would improve, and that public child health clinic would contact NICU and parents more. NICU has started Skype -meetings with public child health clinics. This method is now in trial phase.

As follow-up research, the remote communication with public child health clinic could be reviewed. Have they continued using Skype -meetings and how have they experienced it as a part of nursing. Also, there could be a review of public health nurses’ preparedness of premature infant care. We could direct discharging form “Matkalla kotiin” to NICU, which could help them follow up on discharging short-term patients and ensure that the parents understand everything important regarding the discharging process.