Diaspora, kehitysyhteistyö ja integraatio : maahanmuuttajien kokemuksia osallistumisesta kotimaansa kehitykseen

Abstract

Diaspora ja transnationalismi ovat viime vuosikymmenen aikana syrjäyttäneet akkulturaatioon perustuvia teorioita maahanmuuttotutkimuksessa. Diasporakäsite tarkastelee maahanmuuttajan suhdetta kotimaahan ja tämän sosiaalista verkostoa entisen ja nykyisen asuinyhteisön välillä. Pakolaisia on saapunut Suomeen vasta noin kahden vuosikymmenen ajan, ja maahanmuuttajien osuus väestöstä on vielä pieni muihin Euroopan maihin verrattaessa. Tästä huolimatta maahanmuuttokriittisyys on Suomessa lisääntynyt ja kotouttamisohjelmia on arvosteltu. Toisaalta myös kehitysyhteistyön vaikuttavuutta on kyseenalaistettu. Tätä asetelmaa olisi mahdollista muuttaa osallistamalla maahanmuuttajat kotimaansa kehittämiseen. Tunnustamalla maahanmuuttajien toimijuus ja tukemalla heidän transnationaalisia suhteitaan voitaisiin myötävaikuttaa heidän kotoutumisprosessiin.

Tässä työssä haastateltiin yhtätoista Turussa asuvaa irakilaista ja somalialaista alkuperää olevaa maahanmuuttajaa. Tutkimuksen lähtökohtana oli, että molempien etnisten ryhmien saapuminen Suomeen pakolaisina, luo vahvat transnationaaliset siteet kotimaahan. Työn tavoitteena oli selvittää kvalitatiivisen tapaustutkimuksen ja teemahaastattelun avulla, ylläpitävätkö haastateltavat sosiaalisia siteitään kotimaahan ja ovatko he, tai haluaisivatko he, olla mukana kotimaansa kehityksessä, mikäli siihen olisi mahdollisuus. Ensisijaisena tarkoituksena oli tutkia voisiko maahanmuuttajien osallistaminen kotimaansa kehitykseen toimia kotoutumista tukevana tekijänä.

Työn tuloksista ilmeni, että haastateltavat ylläpitävät transnationaalista verkostoaan kotimaahansa ja haluaisivat olla mukana työssä kotimaansa kehittämiseksi. Maahanmuuttajien osaamisen kartoittaminen, jatkokoulutus kotimaan kehitystarpeet huomioiden ja koulutettujen halukkaiden lähettäminen kotimaan jälleenrakennukseen olisi yksi mahdollisuus osallistaa maahanmuuttajat kotimaansa kehittämiseen, arvostaa heitä yhteiskunnan toimijoina ja edistää heidän kotoutumistaan Suomeen. Tämä vaatii kotimaalta institutionaalisten ja sosiaalisten rakenteiden olemassaoloa sekä isäntämaan kotouttamispolitiikalta vastavuoroisuutta ja asenteiden muutosta maahanmuuttajia kohtaan.

During the past decade in refugee research, acculturation theories have been replaced by the concepts of diaspora and transnationalism. Diaspora examines an immigrant’s relationship with his or her country of origin, and the social network by combining the communities of the past and the present. History of Finland as a recipient of refugees is still quite short, and the proportion of immigrants is rather low in comparison with other European countries. Yet, resentment towards immigrants has been increasing and the integration policies criticized. On the other hand, development cooperation and its effectiveness have been questioned. By taking advantage of the immigrants’ knowledge, experiences and social network and by participating them in the development of their country of origin, immigrants could contribute to the international development cooperation. This inclusion together with the appreciation and support to the immigrants’ transnational ties could promote their integration in the host country.

During this research, eleven immigrants from Iraq and Somalia were interviewed. The premise for the study was that the reasons for departure were of necessity, and thus created strong ties with the country of origin. The objective was to examine through qualitative case studies and theme interviews, whether the interviewees have maintained their social network in the country of origin. The main purpose was to examine whether they have, or if given a possibility, would want to be involved in in the development of their country of origin, and whether this would contribute to the integration in the host country.

The results implicated that the interviewees have maintained their social transnational network in their country of origin, and expressed a desire to be included in the development of their country of origin. Mapping the immigrants’ individual skills, their further education considering the needs of the country of origin, and sending the voluntaries to contribute to the reconstruction work could be a way to acknowledge immigrants as active agents of society and support their integration in Finland. Yet, existence of institutional and social structures in the country of origin, along with reciprocity in integration policies and a change of attitude in the host country, are required.