Raitiotie ja kiertoliittymät
Tammilehto, Suvi (2020)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060817762
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020060817762
Tiivistelmä
Suomessa ja maailmalla on monenlaisia käytäntöjä kiertoliittymien käytöstä raitiotien reitillä. Opinnäytetyö esittelee Suomen pikaraitioteiden ratkaisuja ja suunnitelmia sekä käytäntöjä Pohjoismaissa. Tutkimuskohteena olivat Tampereen raitiotien kiertoliittymät Insinöörinkadulla. Työssä selvitettiin, miten Insinöörinkadun kiertoliittymät toimivat testivaunun koeajojen perusteella keväällä 2020. Tarkasteltavia näkökulmia olivat liikenteenohjaus, liikenneturvallisuus ja liikenteen sujuvuus. Lisäksi pyrittiin löytämään parannusehdotuksia ja tarkennuksia suunnitteluohjeeseen. Vastataan kysymykseen: millä ehdoilla kiertoliittymää voidaan käyttää liittymätyyppinä raitiotien reitillä? Tutkimusmenetelminä toimivat maastohavainnointi, videoanalyysi, asiantuntijahaastattelut sekä kirjalliset lähteet.
Suomen pikaraitiotiehankkeissa on suunnitteilla useita erilaisia kiertoliittymäratkaisuja. Ruotsissa ja Norjassa käytetään kiertoliittymiä, kun taas Tanskassa ne on käytännössä kielletty. Kiertoliittymien haasteina ovat yleensä ajoneuvonkuljettajan huomion jakautuminen, jalankulun ja pyöräilyn ratkaisut sekä ajojärjestysten ja liikennesääntöjen epäselvyys tienkäyttäjille. Sekaliikenneratkaisut aiheuttavat helposti monimutkaisia liikennejärjestelyjä.
Lähtökohtaisesti ei tule suunnitella uusia kiertoliittymiä, paitsi tietyissä erityistapauksissa. Olemassa olevan kiertoliittymän käyttöä tulee harkita tapauskohtaisesti kokonaisuuden liikenneturvallisuus ja sujuvuus huomioiden. Mikäli kiertoliittymän käyttöön päädytään, tulee pyrkiä viemään raitiotie suoraan keskeltä kiertoliittymän läpi. Ainakin ajoneuvoliikenne tulee valo-ohjata. Näkemien tulee olla hyvät, nopeusrajoituksen alhainen, eivätkä liikennemäärät saa olla liian suuret.
Suomen pikaraitiotiehankkeissa on suunnitteilla useita erilaisia kiertoliittymäratkaisuja. Ruotsissa ja Norjassa käytetään kiertoliittymiä, kun taas Tanskassa ne on käytännössä kielletty. Kiertoliittymien haasteina ovat yleensä ajoneuvonkuljettajan huomion jakautuminen, jalankulun ja pyöräilyn ratkaisut sekä ajojärjestysten ja liikennesääntöjen epäselvyys tienkäyttäjille. Sekaliikenneratkaisut aiheuttavat helposti monimutkaisia liikennejärjestelyjä.
Lähtökohtaisesti ei tule suunnitella uusia kiertoliittymiä, paitsi tietyissä erityistapauksissa. Olemassa olevan kiertoliittymän käyttöä tulee harkita tapauskohtaisesti kokonaisuuden liikenneturvallisuus ja sujuvuus huomioiden. Mikäli kiertoliittymän käyttöön päädytään, tulee pyrkiä viemään raitiotie suoraan keskeltä kiertoliittymän läpi. Ainakin ajoneuvoliikenne tulee valo-ohjata. Näkemien tulee olla hyvät, nopeusrajoituksen alhainen, eivätkä liikennemäärät saa olla liian suuret.