Omaishoitajien valmennuksen kehittäminen Uudenkaupungin kaupungin vanhustyössä

Abstract

Suomessa väestö ikääntyy ja sen vuoksi on todennäköistä, että myös vanhuksille suunnattujen palvelujen tarve kasvaa. Kuntien onkin kannattavaa panostaa hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevien iäkkäiden kotiin saataviin palveluihin ja ongelmien ennaltaehkäisyyn. Erityisesti iäkkäiden terveyden kohentamiseen ja toimintakyvyn tukemiseen suunnatut tuet ja palvelut ovat tärkeä kehittämisen kohde ja näistä omaishoitajien tukeminen kenties yksi tärkeimmistä.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka omaishoitajille voidaan parhaiten tarjota valmennusta ja koulutusta omaishoitotyöhön Uudessakaupungissa. Selvityksessä käytiin läpi mahdollisuutta valmennuksen tarjoamiseen kunnan omana työnä.

Valmennukselle sopiva paikka kartoitettiin omaishoidon työntekijän ja muiden vanhustyössä toimivien henkilöiden kanssa yhteistyössä. Paikan valintaan vaikuttivat erilaiset seikat, kuten esteettömyys, muut toiminnat tilassa ja sinne tarvittavat mahdolliset henkilöstöä koskevat lisäresurssit.

Opinnäytetyössä aineistona oli omaishoitajien haastattelut. Haastateltavat eivät olleet vielä saaneet valmennusta. Heiltä kysyttiin valmennuksen tarpeesta, sisällöstä, määrästä ja mahdollisista esteistä valmennuksen vastaanottamiselle.

Haastatteluista kävi ilmi, että omaishoitajat eivät kokeneet erityistä tarvetta saada valmennusta tai ohjausta, mutta pitivät hyvänä sitä, että heillä oli tieto mihin ottaa yhteyttä, jos kysyttävää tai ohjauksen tarvetta tulisi. Omaishoitajat pitivät myös yksilöllistä ohjausta tärkeänä, jossa voi juuri heidän omaa tai hoidettavan tilannettaan käsitellä. Omaishoitajat olivat myös hyvin sidottuja hoidettavaansa, mutta pääsivät tarpeen mukaan yksin pois kotoa noin kahden tunnin ajaksi. Tämän haastattelun tulos oli hyvin samansuuntainen, kuin Uudenkaupungin vanhustyössä omaishoitajien parissa työskentelevät työntekijät ovat havainneet aiempinakin vuosina.